Kolme jenkkituristia huuhailee Amazonin varrella turistin ominaisuudessa. Tai no, on yhdellä tyypeistä antropologisiakin tarkoitusperiä matkalleen. On nimittäin todistettava että alkuasukkaiden keskuudessa väitetty cannibalismi olisi vain typerä myytti. No loput voidaankin suurinpiirtein arvata. Matka tyssää alta aikayksikön ja kohta ollaankin vastakkain, ei vain paikallisten alkuasukkaiden kanssa, vaan pikkunilkki maanmiesten kanssa ja sadistinen loppu kannibaalien iloisessa seurassa on väistämätöntä.
Cannibal Ferox on oikeasti huono elokuva. Pläjäyksen ainut keino selvitäkseen on nojattava niihin ”arvoihin”, joilla sen alunperinkin on varmasti ajateltu ratsastavan. Lähes maailmanlaajuinen sensuuri ja sitä seurannut kulttimaine saattaisivat kuitenkin ladata rainalle jonkinlaisia odotusarvoja edes yökkäilyreaktion merkeissä.
Tarina itsessään on kökkö, näyttelijäpuolesta ei oikein viitsisi sanoa mitään, se on huonointa mitä on pitkään aikaan tullut seurattua. Aika on tehnyt myös tehtävänsä kokonaisuuden suhteen. Esim. pläjäyksen New Yorkiin sijoittuvat jaksot vaikuttavat taustamusiikkeineen aikalaistensa Dallasin ja Hills Street Bluesin Ö-luokan variaatioilta. Kun oikein tosissaan on yritetty ei camp ole kovin kaukana ja sellaiseksi tämä tahtoo väkisinkin mennä.
Eurooppalais-amerikkalainen zombie- ja cannibalismi-filmatisointien genre eli omanlaistaan kulta-aikaa 80-luvun alkupuolellla. Kopionkopionkopioina VHS:n kukoistuksen huippuna kulovalkeana levinneet pätkät vain siivittivät genren mainetta. Rajojaan etsivät teinipojat voivat saada Feroxista ja sen sukulaisfilmatisoinneeista omat kiksinsä. Onhan tällaisen sadismin töllöttäminen eittämättä eräänlainen miehuuskoe, jos suinkin haluaa sellaisena kokea.
Elokuvan lopullinen taso ei oikeuta sen kulttimainetta edes visvasirkus-kantilta katsottuna. Elokuvan teon motiivit erinäisten ratkaisujen (mm. eläimiin kohdistuva sadismi) kohdalla ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Shokkiarvonsa ajan hampaalle menettäneenä kyseisen teoksen saattaminen DVD-julkaisuksi nykypäivän Suomessa tuntuukin hieman arveluttavalta. Kulttuuriteon puolesta nyt tuskin kannattaa lähteä liputtamaan.
