Seesteinen meininki täyttää katsojan pään kun Fear and Loathing in Las Vegas pamahtaa silmien eteen koko komeudessaan ja hölmöydessään. Jo miltei klassikon asemaan noussut sekoiluleffa tiivistää omaperäisellä tyylillään huumeiden vaikutuksen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perinteinen huumekuvaus, joten sitä ei voi millään tasolla verrata esimerkiksi Unelmien sielunmessuun tai Trainspottingiin.
Elokuvaa kannattelee lähes yksin loistava Johnny Depp toimittajana, jonka asianajajaystävää näyttelevä Benicio del Toro tallautuu Deppin ylivoiman jalkoihin ensi metreillä. Deppin show tiivistyy alussa ja lopussa, muissa kohdin näytös kelluu sekoilun mukana mm. hajotetussa hotellihuoneessa, karusellissa, aavikkoralliradalla ja poliisien konferenssissa.
Mitään selkeää otetta katsojan Terry Gilliamin ohjaustyöstä ei ole tarkoituskaan liene saada, mutta tätä taustaa vasten peilatakseni on sanottava, että enemmänkin tältä mielipiteitä raskaasti jakavalta leffalta olisi odottanut.
