Vuoden 2009 Oscar-gaala oli jokseenkin yllätyksellinen. Suurin suosikki gaalaan oli Benjamin Buttonin uskomaton elämä, joka keräsi huimat 13 Oscar-ehdokkuutta. Oscar-gaalaan nostettu Slumdog Millionaire keräsi kymmenen ehdokkuutta, joka on myös huima määrä, koska elokuva oli alun perin tarkoitus mennä suoraan dvd-julkaisuksi.
Viimein kun Oscar-gaala polkaistiin käyntiin, kävi ilmi, että Benjamin Buttonin uskomaton elämä ei yltäisi suurien elokuvien joukkoon. Elokuva sai suureksi pettymykseksi vain kolme Oscar-patsasta. Tämä oli valtava pettymys suuren budjetin elokuvalle. Kymmenen ehdokkuutta kahminut Slummien miljonääri taas järjesti jyrisevän jymy-yllätyksen: Elokuva sai kymmenestä ehdokkuudesta jopa kahdeksan palkintoa. Benjamin Buttonin Oscar-palkinnot tulivat seuraavista kategorioista: lavastus, leikkaus ja erikoistehosteet. Joidenkin mielestä näitä lavastus-, leikkaus- ja erikoistehosteet palkintoja ei tarvitsisi jakaa ollenkaan, niiden merkitsemättömyyden vuoksi.
Tässä tulevassa arvostelussa kommentoin ja pohdin sitä, miksi Benjamin Buttonin uskomaton elämä ei yltänyt toivotulle tasolleen arvoisan Oscar-raadin edessä. Pohdin myös sitä, miksi se olisi ansainnut enemmän menestystä.
Sitä ennen kuitenkin kerrottakoon elokuvan tärkeimmät tiedot. Pääosissa loistavat Brad Pitt ja Cate Blanchett (tuttu mm. myös elokuvista I’m not there ja Babel). Ohjaajana toimii David Fincher, joka on ohjannut myös muita menestyksellisiä elokuvia esimerkiksi Se7en ja Fight Club. Valmistusvuosi on 2009.
Elokuvan juoni tiivistettynä on yksinkertainen. Benjamin Button syntyy muista poiketen vanhana ja ikäloppuna ihmisenä. Ihmisten suureksi yllätykseksi Benjamin selviytyykin vaikeasta alusta ja alkaa voida paremmin. Benjaminin erikoinen ikääntymisprosessi vaikeuttaa hänen ihmissuhteitaan. Enempää en kerro, koska itse elokuva on näkemisenarvoinen.
Nyt viimein elokuvan arvosteluun. Aloitetaan heikkouksista: Elokuvaa käsitellään kokoaikana kahdessa tasossa. Toinen taso nykyajassa ja toinen Benjamin Buttonin elinajassa. Tämä seikka on mielestäni harmillinen, koska se spoilaa jännitystä, kun joku päähenkilö kertoo tarinaa nuoruudesta vanhana ihmisenä. Hyvä esimerkki tämän keinon onnistuneesta käytöstä on Titanic elokuva.
Toinen pieni ongelma on ihmisten ikääntymisen kuvaus. Kun Benjamin on ikääntynyt väärinpäin jo 20 vuotta tämä ero ei näy millään tavoin erään vanhan miehen kehityksessä. Tämä ongelma vaivaa pahastikin elokuvan vaiheissa. Toinen elokuva, jossa on havaittavissa samaa ongelmaa on Intohimon tuulet, jossa myös näyttelee Brad Pitt. Tästäkin haitasta pääsisi helposti eroon kiinnittämällä huomiota suhteessa ikääntymiseen hahmojen välillä. No tämä on pieni ongelma, jos ei kiinnitä huomiota niin tarkasti näihin ”tosiseikkoihin”.
Sitten onnistuneisiin puoliin. Tarinan edetessä katsoja saa ihastella juonen nerokkuutta ja mestarillisuutta. Itse tarina ei tarjoa paljoa yllätyksiä, mutta elokuva ei nojaa siihen vaan antaa katsojille vain yksinkertaisesti erilaisen rakkaustarinan. Haluan taas verrata tätä elokuvaa kassamagneetti Titaniciin. Titanicissa jännitys rakennetaan hahmojen selviytymisen epävarmuuteen. Katsoja ei tiedä kuolevatko päähenkilöt vai jäävätkö he henkiin. Benjamin Buttonissa tähän ei ole tarvis. Tässä elokuvassa tärkeintä on sisältö ja mitä tunteita se saa katsojassa aikaan.
Näyttelijäsuoritukset elokuvassa olivat loistavat. Cate Blanchett ja Brad Pitt esiintyvät aitoina ja uskottavina. Olisin kyllä itse suonut Brad Pittille parhaan miespääosa palkinnon, ilmanmuuta.
Tiivistettynä mielipiteeni elokuvaa kohtaan jää reilusti plussalle. Elokuva pystyy kantamaan viihdyttävänä ja koskettavana tarinan loppuun asti. Edes pitkä pituus ei haitannut (noin kolme tuntia).
Suosittelen tätä tarinaa kaikille niille, jotka ovat kyllästyneet samoihin peruskaavoihin kangistuneisiin romanttisiin komedioihin. Myös niille tätä voi suositella, jotka vain haluavat erilaista elokuvakokemusta.
