Katti on tyrmätty täysin ainakin Yhdysvalloissa ja Suomessa. Saipa tämä jopa useamman razzie-ehdokkuuden. Mutta samana vuonna Ben Affleckin ja Jennifer Lopezin tähdittämä Gigli vei useimmat pysteistä. Ja täytyyhän tällaiset tapaukset tsekata. On kyllä melko lailla niin surkea, kuin on sanottukin. Elokuva perustuu Amerikassa tunnetun Dr. Seussin lastenkirjaan. En ole hänen töihinsä tutustunut, mutta jotenkin arvelisin, että tätä on muokkailtu jonkin verran filmatisoinnissa. Ainakin ote on lastenelokuvaksi melko säälittävänoloinen.
Sisarukset Sally (Fanning) ja Conrad (Breslin) asuvat yksinhuoltajaäitinsä (Preston) kanssa. Äiti on uraa luova nainen ja hän seurustelee Quinnin (Baldwin) kanssa. Quinn on tulossa illalla tapaamaan äitiä. Äiti on menossa töihin ja jättää heidät lastenhoitaja Kwanin (Hill) hoteisiin. Hänen pitäisi pitää huolta, etteivät lapset, varsinkaan hyperaktiivinen Spencer, tuhoa taloa. Kwan ei tosin taida olla lastenhoitajana ihan parhaasta päästä. Hän kun nukahtaa melko pian. Lapset odottelevat tylsistyneinä, että jotain tapahtuisi. Pian paikalle saapuu hattuun pukeutunut, kahdella jalalla kävelevä puhuva kissa (Myers). Kohta alkaakin tapahtua, eikä se ole välttämättä hyvä juttu.
Komediana elokuva on täysin epäonnistunut. Itse en ainakaan keksi, mikä tässä on muka niin hauskaa. Liekö tämä lapsienkaan mielestä mikään kovin hauska elokuva? Vitsit ovat melko tylsiä, eivätkä ne herätä edes säälinhörähdyksiä. Eivät Katin kaksimieliset vitsitkään herätä mitään tuntemuksia. Ketä muka voisi naurattaa jutut omassa pissassaan uivista kaloista tai se kun Katti kumartuu, niin näkyy paljasta takapuolta? Myös leffan visuaalinen toteutus on karsea. Muun muassa talot on maalattu melko rumanvärisiksi. Mitä ideaa ylipäätänsä on leffassa olevalla riemukirjavalla värimaailmalla? Vaikka tämä onkin lastenelokuva, niin voisihan silti värit olla vähän tavallisempia. Muutenkin elokuva on visuaalisesti ruma. Ei käsikirjoituksessakaan ole kehumista. Repliikit tuntuvat olevan melko loppuun kulutettuja. Ei kyllä minuun iske myöskään elokuvan kertojan ja Katin loruilut. Myöskin hahmototeutus on jäänyt pahasti puolitiehen. Ja lopuksi yritetään vielä saada jotain opetustakin mukaan, mutta se ei enää auta. Elokuva on jo pilalla.
Mike Myers on jämähtänyt Austin Powers-vaiheeseen. Myersin meno on kyllä melko levotonta, mutta hänkään ei saa katsojaa nauramaan. Kelly Preston ei vakuuta sitten yhtään. Hänen hahmonsakin jää kovin ohueksi. Prestonin roolisuoritus on hyvinkin laimea. Mutta se saattaa osittain johtua kehnosta kässäristäkin. Lapsinäyttelijät Spencer Breslin ja Dakota Fanning tekevät kenties elokuvan onnistuneimmat roolisuoritukset. Breslin tekee ihan kohtuullista työtä. Fanning ei saa itsestään ihan kaikkea irti, mutta hyvää työtä hän silti tekee. Alec Baldwin on melko keskikertainen näyttelijä, mutta tässä hän ei saa itsestään mitään irti. Baldwin ei näytä olevan parhaimmillaan komedioissa.
