Stephen Kingin kirjojen pohjalta väsättyjen elokuvien menestys on hyvin vaihtelevaa. Hyvää draamaa on Kingin teoksista tehty (Rita Hayworth, Stand by Me), mutta kauhuteokset ovat usein hyvin huonoja. Useimmat ovat jo pelkältä ajatukseltaan surkeita (Maissilapset, Kuoleman rekat) kun toiset ovat muuten vaan huonoja (SE, Hopealuoti, Vainottu). Nyt tarkastus vuorossa on Uinu, uinu lemmikkini jonka olen tätä ennen lukenut kirjana. Alkoi todella mietityttämään miten se sama usvainen tunnelma saataisiin elokuvan muotoon?
Elokuvan juoni on tämmöinen: Creedin perhe muuttaa rauhaisalle seudulle, jossa olevan lemmikkieläinten hautausmaan takana olevalla MicMac-intiaanien hautausmaalla on synkkä myytti. Huhujen mukaan jos sinne hautaa eläimen se palaa takaisin. No sitten perheen kissa kuolee, se haudataan sinne ja se palaa takaisin hieman erillaisena. Jottei tässä olisi tarpeeksi, myös perheen poika (Miko Hughes) jää rekan alle ja samaa temppua päättää isä koittaa, tuhoisin seurauksin.
Tältä odotin paljon. Jo pelkkä alku, jossa hautausmaata kuvataan sai minut vakuuttuneeksi. Mutta siihen se sitten loppui. Elokuva on kauhea, ei siis pelottava vaan huono. Kirjan tunnelmaa ei saada aikaan, joka taas johtuu siitä että ohjaaja on amatööri. Tämä on ennen musiikkivideoita väsänneen Mary Lambertin ensimmäinen ohjaustyö ja se näkyy. Kauhukohtaukset on toteutettu naurettavasti, vain yksi kohtaus sai minut pelästymään (en viitsi kertoa mikä koska se saattaa paljastaa liikaa). Kaikki näyttelijät ovat vain b-luokan näyttelijöitä, Fred Gwynne sentään yrittää näytellä naapuruston mukavaa pappaa, muttei yksinään voi tätä pelastaa. Musiikit ovat ihan hyviä, vaikkei erikoisia. Tässä leffassa ei oikein mikään tunnu menevän kohdalleen lukuunottamatta alun hienoa hautausmaakohtausta jossa pyörii alkutekstit, yhtä pelottavaa kauhukohtausta ja näyttelijä Gwynnen epätoivoista yritystä pelastaa leffa täydelliseltä tuholta. Suosittelen mieluummin lukemaan tämän kirjana, mutta paljon huonompi oli tämän jatko-osa, johon verrattuna tämä pläjäys on klassikko. Jatko-osan ohjauksesta vastasi edelleen Mary Lambert.
nimimerkki: Gargo
