Johnny (Christopher Walken) on opettaja joka viihtyy työssään ja seurusteleekin työtoverinsa Sarahin (Brooke Adams) kanssa. Hääkellot kumisevat jo päässä ja muutenkin on elämä mallillaan… kunnes Johnny joutuu liikenneonnettomuuteen ja sen myötä on koomassa seuraavat viisi vuotta. Herätessään hän on tietysti vihainen ja kukapa ei olisi jos viisi vuotta on mennyt kuin nukkuen vain yhden yön. Vähän ajan päästä kun Johnny huomaa jotain erikoista. Kun hän koskee jotain ihmistä käteen hän voi nähdä menneisyyteen, nykyisyyteen ja jopa tulevaisuuteen.
Tämä voisi olla joidenkin mielestä lahja, mutta onko se ihan varmasti? Mitä enemmän Johnny näkyjä näkee, sitä enemmän tämä lahja/kirous tekee hänen olonsa heikommaksi. Muutenkin kaikki on päin mäntyä. Tyttöystävä on mennyt toisen kanssa naimisiin ja työ on menetetty, mutta Johnny ei heita kaikkea menemään ja saa aikaan jotakin lahjallaan/kirouksellaan.
Stephen Kingin kirjoista tehdään kahdentyyppisiä elokuvia: roskaa ja mestariteoksia. Tämä kuuluu selvästi jälkimmäiseen, mutta ei ole kumminkaan paras King-filmatisointi. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita. Christopher Walkenin suoritus on selvästi paras, hän on pystynyt omaksumaan roolin ja silmistä sekä naamasta voi nähdä roolin tuskan ja voi tuntea sen melkein itse. Koko olemuskin on todella apea. Martin Sheen tekee myös OK roolin retostelevana poliitikkona, jonka käteä puristamalla Johnny näkee miten kusisesti käy ihmiskunnan jos tämä poliitikko pääsee presidentiksi.
Elokuva on ihan kaikin puolin kunnossa, mutta kauhu ei ole oikea sana kuvaamaan tätä. Leffa on ennemmänkin draaman ja jännityksen sekoitus. Vaikka roolit ovat todellakin hyviä, silti ohjaus on jotenkin elotonta. Hohdossa Stanley Kubrick herätti hotellin henkiin, mikä loi aidon kauhun tunnelman. Jos itse olisin ollut ohjaaja, olisin lisännyt ehkä pari kohtausta lisää tuomaan enemmän pelottavuutta. Kumminkin tämä on hyvä elokuva, jonka voi katsoa ilman suurempia kehotuksia.
nimimerkki: maxey
