Elokuva on aina aikakautensa tuote. Akaton mies on tästä hyvä esimerkki. 1980-luvun maalaisidylli on hyvin edustettuna tässä komediassa. Näyttelijät ovat niinikään 80-luvun nimiä: Ahti Kuoppala, Ahti Jokinen ja Kauko Helovirta esiintyivät siihen aikaan lähes jokaisessa Suomi-leffassa.
Juoni on tässä elokuvassa hyvin yksinkertainen: Kotitilalleen isännäksi sirityvälle nuorelle miehelle pitäisi löytää vaimo, kun omat vanhemmat ikääntyvät eikä vanha emäntä jaksa enää laittaa ruokaa ja hoitaa lehmiä yksin. Mutta mistä sellaisen vaimon voisi löytää? Auttaisiko lehti-ilmoitus? Kehtaisiko sellaisen laittaa?
Ahti Kuoppalan esittämä Jukka on elokuvan huvittavin hahmo: mopolla ympäriinsä ajeleva vanhapoika, joka tavallaan seurustelee kaupan Hellän (Maija-Liisa Peuhu) kanssa, mutta ei saa kosittua. Hänellä on muitakin projekteja, kuten oma pontikkatehdas metsän siimeksessä. Usein hän sitten pontikkapäissään ajeleekin Hellää tapaamaan.
Lassi Ovaskainen (Ahti Jokinen) on ahkera ja kiltti isäntä, joka päättää hakea heilan kaupungista asti. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan.
Elokuvan pääosassa ovat kuitenkin Unto (Matti Järvinen) ja Liisa (Elisabeth Haavisto), jotka sopivat toisilleen kuin nenät päähän. Liisa on pankissa konttoristina, ja on viehättävä kuin mikä. Mutta kovin kaino hän on, eikä ole kenen tahansa vietävissä.
Edvin Laine oli jo varsin iäkäs ohjatessaan tämän maalaiskomedian. Ohjaus on paikoin hieman mutkia oikovaa, mutta tunnelma elokuvassa on niin kohdillaan kuin olla ja voi. Kauniita kesäisiä maalaismaisemia katsellessa ja leppoisaa murretta kuunnellessa ei voi kuin rauhoittua ja viihtyä tämän parituntisen aikalaiskuvauksen äärellä.
