Elokuva kestää useammankin katselukerran ja pistää katsojan nauruhermot koetukselle.

21.9.2004 19:08

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Austin Powers: International Man of Mystery
Valmistusvuosi:1997
Pituus:90 min

Mike Myersin luoma kulttihahmo Austin Powers on huonohampainen brittiagentti jonka charmi vetää vertoja jopa James Bondille. Austin Powersin ensimmäinen seikkailu valmistui vuonna 1997 ja elokuvasta tuli menestys ympäri maailmaa. Jopa Suomessakin vaikka leffa tuupattiinkiin täällä suoraan videolevitykseen. Leffan kulttimaineen ymmärtääkin kun katselee tätä leffaa. Meno on kerrassaan hilpeää ja jokaisen crazy-komedian ystävän luulisi viihtyvän tämän leffan parissa.

Juoni on silkkaa Bond-huttua. Eletään svengaava 60-lukua, jolloin Austin Powers (Mike Myers) elää loistoaikaansa naisia hurmaten ja konnia jahdaten. Austinin arkkivihollinen on tohtori Paha (Mike Myers, taas), joka kuitenkin syväjäädyttää itsensä aikomuksenaan hyökätä maapallolle lähitulevaisuudessa. Austin urheana miehenä antaa luvan syväjäädyttää itsensä siltä varalta että tohtori Paha hyökkäisi maapallolle. Tohtori Paha hyökkääkin maapallolle, tällä kertaa aikana on 90-luku. Pian Austin sulatetaan ja hänelle annetaan tehtäväksi pysäyttää Tohtori Paha. Austin joutuu myös siinä sivussa totuttelemaan 90-lukuun sillä maailma onkin ehtinyt muuttua melkoisesti sitten 60-luvun. Apurina Austinilla tohtori pahan pysäyttämis-tehtävässä on naisagentti Vanessa Kensington (Elizabeth Hurley), jota Austin yrittää epätoivoisesti hurmata, mutta valitettavasti Vanessa ei lämpene Austinin törkeyksille eikä etenkään ruotsalaiselle peniksen suurennuspumpulle.

Austin Powers – kumma jätkä sekoittaa alapäähuumoria ja bond-parodiaa todella onnistuneesti. Meininki on koko leffan ajan hilpeää ja näyttelijätkin ovat laittaneet parasta peliin. Mike Myers on kerrassaan loistava Powersina että tohtori Pahana ja muista näyttelijöistä mainittakoon mm. näyttelijäveteraani Robert Wagner tohtori Pahan kätyrinä Numero Kahtena. Elokuvan kruunaa myös todella nappiin osuvat musiikkivalinnat ja tuovat elokuvaan tunnelmaa. Tunnelma onkin huipussaan kohtauksessa jossa Austin tanssii naisrobottien edessä The Divinylsin I Touch Myselfin soidessa taustalla.

Loppuun todettakoon että Austin Powers – kumma jätkä on komedia joka saa kaikki lajityypin ystävät tyytyväiseksi ja Bond-fanien hiukset pystyyn. Elokuva kestää useammankin katselukerran ja pistää katsojan nauruhermot koetukselle. Elokuva sai myös kaksi jatko-osaa, jotka olivat yllättävän hyvälaatusia mutta jälleen kerran ensimmäinen osa on parasta antia koko trilogiasta. Yeah, baby, yeah!

nimimerkki: Mask

Arvosteltu: 21.09.2004

Lisää luettavaa