Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind) on omaperäinen rakkaustarina, jota värittävät Hollywoodin kuumimmat näyttelijät.
Joel (Jim Carrey) on ujo, yksinäinen, kunnollinen töissä käyvä nössö, jonka elämästä puuttuu kaikki kiihko ja jännitys. Eräs aamu Joel on perinteiseen tapaansa lähdössä töihin, mutta huomaa naapurin vaurioittaneen hänen autoaan. Tapauksesta suutahtaneena Joel toimii hetken mielijohteesta ja lähtee junamatkalle Montaukiin, jossa hän tapaa ihastuttavan, mutta niin erilaisen energiapommi-Clementinen (Kate Winslet). Kaikki sujuu Joelin mielestä lähes täydellisesti, kunnes eräs päivä hän huomaa ettei Clementine enää edes näytä tunnistavan häntä. Joel saa pian tietoonsa, että Clementine on pyyhkinyt tohtori Howard Mierzwiakin avulla hänet mielestään. Joel päättää tehdä samoin, jolloin mielenkiintoinen juoniruletti pääsee irti.
Pidin näkemästäni. Välillä leffa menee oudoksi, mutta ei ylitä ahdistuneisuuden rajaa, jolloin kaikki on kunnossa. Se on elokuva kahden erilaisen ihmisen rakkaustarinasta, joka kuvataan hyvin aitona ja sympaattisena suhteena, kaikkine virheineen ja epäpuhtauksineen. Ehkä se juuri tekee elokuvasta niin hyvän, koska mitään täydellistä paria ei yritetä kuvata missään vaiheessa ja tarina voisi ihan hyvin olla tosielämästä, ilman mielenpyyhintää.
Oli mielenkiintoista nähdä komedioiden naamanvääntelijä Carrey ja Titanicin rikas neitokainen Winslet näissä rooleissa. Molemmat tekevät hyvät suoritukset, varsinkin kunnioitukseni Winsletiä kohtaan näyttelijänä nousi paljon tämän elokuvan jälkeen. Sivurooleissa hyvää työtä tekevät mm. ”hämistyttö” Kirsten Dunst ja ”sormuksen kantaja” Elijah Wood.
Tahraton Mieli on niin poikkeava elokuva, että sitä voi suositella kaikille. Itseeni se ei kuitenkaan ihan täysillä iskenyt, eikä tarjonnut elämää suurempaa kokemusta.
