Yes Man voi vaikuttaa keskivertoelokuvalta, mutta elokuva yllättää oikein olan takaa. Sanoma lienee jo nimen perusteella selvä kaikille, mutta se on tuotu valkokankaalle todella hauskalla ja kaikin puolin onnistuneella tavalla.
Carl Allen (Jim Carrey) on yksinäinen miekkonen, joka työskentelee pankissa. Hän keksii syitä jotta voisi perua kavereidensa kutsuja juhliin ja muuhun sellaiseen. Carl viettää iltoja yksikseen elokuvia katsellen, kunnes hän tapaa vanhan ystävänsä, joka opastaa tätä Yes – kerhoon. Carl ottaa kutsun vastaan negatiivisessa mielessä, mutta homma, kuten arvata voi osoittautuukin vallan mainioksi elämän suunnan näyttäjäksi. Tästä siis alkaa Carreyn ilmeiden ja kommellusten tulva.
Lähinnä komediaelokuvia ohjaillut Peyton Reed on nyt näyttänyt taitonsa tehdä elokuva, joka sekä naurattaa, että tarjoaa opettavaisen sanoman etenkin yksinäisille henkilöille. Yes Man lienee miehen tähän asti paras teos. Sanoma voi olla hieman päälle liimattu, mutta on se kuitenkin tuotu esille harvinaisen onnistuneesti hauskojen vitsien ja kommellusten, kuten myös toimivan draaman ansioista. Tarina noudattaa tavallista draaman kaarta, joka siis sisältää ”kaikki on okei – nyt tiputaan syvään koloon – noustaan kolosta ylös ja hymyillään.” -rumban, mutta ennalta arvattavuus kuuluu elokuvaan, eikä se ärsytä katsojaa ollenkaan. Vitsit ja kommellukset ovat onnistuneet mainiosti ja täten ne tulevat varmasti viihdyttämään katsojaa alusta loppuun.
Peyton Reed on jälleen kerran keskittynyt hahmoihinsa muuta hommaa enemmän, mutta eipä komediaelokuvissa paljoa muuhun tarvitse keskittyä ja vaikkei erikoiset kuvakulmat ja hienot maisemakuvat olekaan se, millä Reed katsojaa ruokkii, ovat ne kuitenkin varsin onnistuneita tapauksia. Tarina ei ole tämän elokuvan pääantia, vaan sanoma ja nuo moneen kertaan mainitut vitsit. Tarina etenee selkeästi ja vauhdikkaasti, eikä täten kyllästytä katsojaa alussa, keskellä taikka lopussa. Jim Carreyn esittämä päähahmo on kirjoitettu perin pohjin todella hyvin ja sivuhahmot on sulatettu todella hyvin päähahmo Carlin elämään.
Näyttelytyökin on kaikin puolin onnistunutta, nimittäin Carrey vetää pääroolin tuttuun tapaan todella hauskalla tavalla. Hän osaa myös koomisuuden lisäksi sulattaa hahmonsa hyvin elokuvan tarinaan ja täten ne kulkevat kuin käsi kädessä. Sivuroolissa naisen näkökulmaa tarinaan tuo Zooey Deschanel, jonka kemia toimii kohtuullisen hyvin Jim Carreyn kanssa. Hän tuo tuiki tavallisen naisen elokuvaan ja esiintyy melko tavallisesti, tekemättä mitään huimempaa roolisuoritusta, mutta silti varsin toimivan sellaisen. Hänkin sulattaa hahmonsa todella hyvin elokuvan tarinaan. Sitten Carreyn parhaankaverin roolissa nähdään Bradley Cooper, joka tekee kaikin puolin onnistuneen roolisuorituksen tavallisena liikemiehenä. Mitään erikoisia roolisuorituksia ei sivuhahmojen esittäjiltä siis ole luvassa, mutta eivät nuo mitään huonojakaan ole.
Suosittelen Yes Mania kaikille mukavista sanomaa tuovista komediaelokuvista pitäville. Naurunpurskahduksilta tuskin välttyy kukaan ja se jos jokin on onnistuneen komediaelokuvan merkki. Puolipistettä tosin verotan hieman laimeahkosta loppuratkaisusta.
