Vuonna 1991 ohjaaja John Singleton oli vasta 23-vuotias, kun hän kohautti elokuvamaailmaa debyytillään Boyz ’n’ The Hood. Myöhemmin Singleton täydensi pahamaineiseen South Centraliin sijoittuvan trilogiansa elokuvilla Poetic Justice ja Higher Learning, mutta kumpikaan näistä ei yltänyt Singletonin esikoisohjauksen tasolle. Realistisen makuinen Boyz ’n’ The Hood on tiukka mutta omalla tavallaan lämminhenkinen katukuvaus LA:n ghettonuorista suurten valintojen äärellä. Aseet, huumeet ja poliisisireenien ainainen ulina kuitenkin vaikeuttavat huomattavasti päätösten tekoa, kuten elokuvan päähenkilöt saavat huomata.
Kuten kaikki hienot elokuvat, myös Boyz ’n’ The Hood ammentaa voimansa hyvästä käsikirjoituksesta ja väkevistä roolisuorituksista. Sääliksi käy niitä henkilöitä, jotka ovat tätä elokuvaa vältelleet ihan vain siitä syystä, että pääosissa nähdään Laurence Fishburnen ja Guba Gooding juniorin kaltaiset luvalla sanoen epätasaiset näyttelijät. Molemmat miehet ovat uransa parhaassa vireessä, ja varsinkin Fishburne on vastuuntuntoisena yksinhuoltajaisänä niin karismaattinen, että pökkelöt Matrix-suoritukset ovat pelkkä muisto vain. Loistovedossa on myös Ice Cube, jolla on kiitettävä NWA-vaihde päällä halki elokuvan.
Boyz ’n’ The Hood on aiheeltaan vakava, mutta onneksi huumoria ja positiivista sanomaa ei ole unohdettu. Kirjavaa ja eläväistä dialogia on ilo seurata, ja nuorten heittämä gangsta-läppä on viihdyttävää kuunneltavaa. Elokuva ei sorru masentavaan kyynisyyteen, mutta se ei myöskään ryhdy saarnaamaan tai julistamaan. Tällä tavalla leffa ei lankea amerikkalaisten elokuvien perisyntiin, puuduttavaan hurskasteluun. Ohjaaja Singleton ei päästä lankoja käsistään hetkeksikään, vaan koko projekti pysyy kasassa suorastaan ihailtavan hyvin. Tarkka katsoja saattaa kerran tai pari huomata pienen otteen herpaantumisen, mutta elokuva palaa silmänräpäyksessä raiteilleen.
Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on harvinaisen ehyt, eli varma huippuelokuvan merkki. Boyz ’n’ The Hoodia voi varauksetta suositella kaikille, jotka osaavat arvostaa hyviä roolisuorituksia ja taitavaa kerrontaa. Vaikka pitäisi rap-musiikkia pelkkänä ajantuhlauksena, ja katujen kasvattien uhoamista naurettavana pelleilynä, niin tätä elokuvaa ei silti kannata missata.
nimimerkki: esimies
