Kaikki tietävät sadun Hannusta ja Kertusta. Kuinka heidät hylätään ja he löytävät karkkitalon ja pälä-pälä. Tällä kertaa sisarukset ovat jo sen kokoisia, että voivat löylyttää noidat oikein kunnolla.
Juoni menee siis näin: Hannu (Renner) ja Kerttu (Arterton) ovat jo aikuisia niin kuin totesinkin ja palkkasotureita, joiden tehtävä on hoidella noidat pois elävien kirjoista. Noidat kun tappavat lapsia ja muuta kauheaa. Kun suurnoidan (Janssen) suunitelma voisi merkitä melko paljon hirveyksiä, on kaksikon ladattava kovat piippuun.
Arterton ja Renner näyttelevät hyvin yhteen. Tämä raina poikkeaa muista fantasialeffoista Äijämäisen asenteen takia. Kyllä kaiken maailman sormusten ritarit ja häröt potterit kalpenevat tämän elokuvan raakuuden ja kielenkäytön rinnalla.
Hannu ja Kerttu: noitajahdin raakuus ei ole sellaista ällöttävää raakuutta. Oli itse asiassa ihan kivaa katsoa, kun Edward (hauska nimi muuten peikolle) talsi päitä tuusannuuskaksi. Elokuvan yksi miinuksista on se, että jotkut sen henkilöt saavat liian vähän tilaa. Esimerkiksi luulin sheriffin roolin hiukan isommaksi. Monista muistakin henkilöistä olisi saatu varmaan enemmän irti.
Leffan Toimintakohtaukset ovat todella hienoja. Toisaalta itseäni hiukan ärsyttivt nopeat leikkaukset ja se, että hahmo putoaa 10 metriä ja hänelle ei käy mitään. Onneksi kyseiset kohtaukset eivät olleet yhtä typeriä kuin vastaavat olivat Hobitissa.
3D ei onneksi ole tässä elokuvassa turha ja kyllä elokuvaa mielellään katsoi, kun puut sun muut asiat länsivät päin näköä. Eikä saa unohtaa Pihla Viitalan hyvää suoritusta. Toivottavasti hän saa jatkossakin hyviä töitä. Hannu ja Kerttu: noitajahti oli sellainen kuin odotinkin; ei huono, mutta olisi ollut aihetta parempaan.
