Sota. Se on julmaa. Mutta se viehättää pientä poikaa.
Vasta 12-vuotias Ivan (Burlyayev) mielii kentälle, etulinjaan. Hän tahtoo osoittaa olevansa mies siinä missä muutkin. Hän tahtoo katsoa sakemanneja silmästä silmään ja auttaa maataan. Valttikorteikseen poika laskee pienen kokonsa ja ketteryytensä. Vaikka isommat estelevät ja ehdottavat pojalle kasvamista koulun puolella, Ivanista tulee lopulta osa toimintaa.
Tarkovskin maineeseen nostanut hänen toinen pitempi ohjaustyönsä on ajoittain hämmentävän kaunis, vaikka taistelukentällä ollaankin. Lapsen näkökulmasta kerrottu teos vangitsee otteeseensa väkisinkin. Se, että Tarkovski ei ohjannut elokuvaa yksin, näkyy. Elokuva ei ehkä ole niin selkeästi symbolismilla turvotettu kuin mestarin myöhemmät työt, mutta viitteitä tulevaan on jo runsaasti. Ivanin päänsisäistä elämää, pelkoja ja muuta tärkeää on kuvitettu upeilla kohtauksilla, joiden kuvailu veisi vain niiltä hengen.
Iästään huolimatta leffa liikkuu mukavasti. Näyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä, varsinkin Ivania esittävä poikanen. Sodasta löytyy heidän kauttaan myös inhimillinen puolensa. Hieno aloitus uralle.
