Elämäni Seinäruusuna, perustuen kirjaan, jonka ohjaaja on itse kirjoittanut, kertoo Charliesta (Logan Lerman), joka muuttaa uuteen kaupunkiin. Suht masentunut Charlie joutuu ensin ihmisten kamppaamaksi, mutta pian hän tapaa jalkapallopelissä Samin (todella hyvä Emma Watson) ja Patrickin (myös tosi hyvä Ezra Miller), joiden kanssa hänestä tulee erottamattomat. Haluatteko kuulla parhaimman osan? Siinä ei olla ylä-asteella, ja se pystyy tekemään surulliset kohtaukset hyvin!
Elämäni Seinäruusuna onnistuu teinielokuvana fantastisesti. Hahmot ovat värikkäitä, käsikirjoituksen bensa pitää elokuvan pystyssä koko katsomisajan, ja näyttelijät on kerrassaan loistavia. Hahmojen menneisyys on kiinnostava, ja heille on tapahtunut huonoja asioita. Elokuva myös tasapainottelee hyvin huumoria ja surullisia kohtauksia.
Mutta ne on tosiaan hahmot, jotka tästä elokuvasta tekevät niin hyvän. He ovat vain niiin mukavia. He ovat pidettäviä, hauskoja, ystävällisiä ja muutenkin ihan täydellisiä. Itse olen hieman kateellinen Charlielle, kun hänellä on niin kivoja kavereita. Heihin sisältyy esimerkiksi: Alice, farkkuja nyysivä vampyyri-fani, Mary Elizabeth, buddhalainen punkkari ja aikaisemmin mainitut Sam ja Patrick. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja heidän roolihahmonsa ovat hauskoja.
Elokuva ei ole silti myöskään pelkkää nyyh nyyhiä ja vali valia. Elämäni Seinäruusuna sisältää paljon huumoria, kuten kohtaus missä Charlie vahingossa syö marihuanaleivoksen.
Elokuvan näyttelijät tekevät hyvää työtä. Yllätyksinä paistaa Paul Rudd äidinkielen opettajana, ja kaikki muutkin. Tekeepä Joan Rivers myös pienen roolin sairaanhoitajana, joka utelee Charlielta asioita. Emma Watson ja Ezra Miller tekee fantastista työtä! Logan Lerman artikuloi hyvin ja sekoittaa onnistuneesti sinisilmäisyyttä ja itsevarmuutta rooliinsa.
Elämäni Seinäruusuna onnistuu hyvin elokuvana, mutta vielä paremmin teinielokuvana, se onnistuu yllättämään katsojan ja onnistuu samaten.
