Kirjastossa sattui käteen elokuva nimeltä Marvinin tyttäret. De Niro pällisteli kannessa, niinpä päätin poimia sen sieltä hyllyltä. Robertilla oli kuitenkin sen verran pieni rooli, että ei hänen takia tätä leffaa kannata katsoa, sillä se on aika pieni, mutta jos etsii tavallista perhedraamaa, niin tässä olisi tarjolla. Elokuva kuvaa pääasiassa sisarussuhdetta, sekä teini-ikäisen pojan vaikeuksia eli niitä tavallisia perhekuvauksien aiheita.
Elokuva kertoo kahdesta sisaresta Leestä (Streep) ja Bessiestä (Keaton), jotka kohtaavat 20 vuoden jälkeen Bessien sairastuessa leukemiaan. Lee pakkaa tavaransa, ottaa mukaansa kaksi poikaansa ja lähtee matkalle Ohiosta Floridaan. Hänellä on samalla pahoja vaikeuksia 17-vuotiaan poikansa Hankin (DiCaprio) kanssa. Floridassa odottaa myös sisarusten sairas isä Marvin (Cronyn). Nyt Bessien on kuitenkin aika löytää itsellensä uusi luuydin ja sopiva luovuttaja. Sitä hänelle etsii tohtori Wally (De Niro).
Marvinin tyttäret tarjoaa taas sitä tavallista perhedraamaa. Huumoriakin on yritetty lisätä, mutta se ei valitettavasti toimi. Henkilöhahmoihin ei tutustuta tarpeeksi, eikä niihin ole sen vuoksi tehty kovin syviä. Meno on pääasiassa sitä tavallista amerikkalaista perhesiirappia, jonka pitäisi vetoa varmasti eniten naisiin.
Robert De Niron roolisuoritus jää ikävän pieneksi ja oikeastaan aika mitäänsanomattomaksi. Näyttelemisen ohella mies toimi myös yhtenä tuottajana. Meryl Streep ja Diane Keaton tekevät vakuuttavaa jälkeä sisaruksina, mutta elokuvan tähti on Leonardo DiCaprio. Hän teki tämän elokuviensa Romeo + Juliet ja Titanic välissä ja onnistui roolissaan paremmin kuin kummassakaan noissa, mistä hän tuli tunnetuksi. Usein häntä haukutaan, mutta tässä hän todistaa hänellä olevan muutakin kuin ulkonäköä.
Marvinin tyttäret ei tarjoa mitään uutta, mutta ei se kuitenkaan ole niin pahasti siirappinen ja ylisentimentaalinen kuin monet hollytuotteet. Muutamiin kliseisiin kuitenkin kaadutaan, mutta ne eivät ole silti kovin suuria. Käsikirjoitusta olisi saanut hieman vielä muokata ja hahmoista olisi voitu tehdä vielä syvempiä, niin kyseessä olisi todellista laatudraamaa. Nyt on kyseessä pelkkää kertakäyttötavaraa (ainakin minulle), mutta ei täysin huonoa sellaista, sillä tämä yltää hieman jopa keskiverron yläpuolelle.
