Ei ole ihan niin vauhdikas kuin muut Bond-seikkailut.

6.6.2005 18:34

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Spy Who Loved Me
Valmistusvuosi:1977
Pituus:120 min

007 – rakastettuni on jo kymmenes Bond-seikkailu ja Roger Mooren kolmas Bond-leffa. Tämä Bond myös vie Bond-elokuvat 1980-luvulle. Uusi tyyli jo näkyy. Tässä nähdään myös yksi legendaarisimmista Bond-pahisten apulaisista Jawsin, jolla on luultavasti maailman massiivisimmat hammasraudat. Jaws on myös muistakseeni ainoa pahisten apuri, joka on ollut useammassa kuin yhdessä Bond-leffassa.

Briteiltä ja neukkuilta katoaa sukellusvene. Nyt James Bond (Moore) ja KGB:n paras agentti majuri Anya Amasova (Bach) joutuvat tekemään yhteistyötä. Romantiikan poikastakin on pelissä. He kohtaavat myös mahtavat hammasraudat omaavan Jawsin (Kiel). Pääpahiksena on tällä kertaa Karl Stromberg (Jürgens), jolla on omat suunnitelmansa tulevaisuutta varten.

Kriitikot pitävä leffaa Spy Who Loved Me yhtenä parhaimmista Bondeista. Minusta tämä ei kuitenkaan ole ihan onnistuneimmasta päästä. Tämä ei ole ihan niin vauhdikas kuin muut Bond-seikkailut. Elokuva sortuu myös välistä tylsyyteen. Myöskään Jaws ei ollut ihan vakuuttava hahmo, vaikka sentään Richard Kiel ihan hyvin näytteleekin. Tosin päänäyttelijät hoitavat hommansa hyvin. Leffassa on myös välistä nasevaakin huumoria, unohtamatta tietenkään Q:n legendaarisia vehkeitä. Tämä on kuitenkin melko keskikertaista Bond-tasoa.

Arvosteltu: 06.06.2005

Lisää luettavaa