Editointi puolella työskentelevä nörttitoimittaja Josie Geller haluaa reportteriksi, mutta 25-vuotiaaksi varttuneelle ujolle tyttöselle ei anneta siihen mahdollisuutta, kunnes vihdoin yhtenä kauniina kesäpäivänä hieman kahjo lehtipomo keksii idean soluttaa Josie 17-vuotiaaksi lukio opiskelijaksi. Omana kouluaikanaan kiusattu ja nöyryytetty päähenkilömme joutuu kohtaamaan menneisyyden pelkonsa silmästä silmään, etsiessään juttuja elämänhaluisten teinien keskeltä. Alagenrelle tyypillinen suosittu-epäsuosittu vastakkainasettelu otetaan siis jälleen käsittelyyn, eikä edes leffan ilmestymisvuosi selitä kaikkea tätä kliseistä turhuutta.
Never Been Kissed yrittää kajauttaa suureen ääneen ilmoille sanoman lukioelämän roolitusjaon merkityksettömyydestä, mutta jää desibelirajoiltaan pahasti tarvittavan mittarilukeman alapuolelle. Leffa toimii kaikkien koulukiusattujen nörttien puolestapuhujana, mutta koko elokuvan teema on niin itsestäänselvä, ettei sen tajuamiseen teinikomediahömppää olisi tarvittu. Siis oikeasti, tuliko jollekin yllätyksenä, että elämä jatkuu myös koulun jälkeen? Sitä tämä turhuuden elokuvaillustama pyrkii hoilottamaan, muttei huomioi koulun olevan nykyihmisen elämässä yksi valtavan suuri ja pitkä ajanjakso, joka luo ympärillemme täysin erilaisen sosiaaliverkoston kuin mikään muu vaihe maanpäällisen polkumme varrella. Toki kaikille pitäisi yrittää olla mukava ja olen tyytyväinen siihen, ettei Suomen kouluissa täydellisyyden tavoittelu ole vielä noussut yhtä suureen rooliin kuin Yhdysvalloissa. Materiaalisoituva yhteiskuntamme kun on kuitenkin menossa juuri siihen suuntaan. Joka tapauksessa tämä leffa pitää ihmisiä vähän liian tyhminä, eikä käsikirjoitus tuo elämänviisauksia lateleviin dialogeihin mitään koskettavaa, mieleenpainuvaa tai ajatuksellista.
Elokuva on perusilmeeltään kohtalainen, eikä tässä onneksi sentään turvauduta pelkkään paljaan pinnan vilautteluun. Komedia on hyvin heikkoa ja näkymätöntä. Vitsit eivät ole yliampuvia, eivätkä fiksuja – en oikeastaan tiedä oliko tässä teoksessa edes muuta hauskaa kuin päähenkilön hetkittäinen nolaaminen teinijoukkion edessä hölmöilevänä toimittajatätinä. Drew Barrymore sopii periaatteessa päärooliin loistavasti, sillä tavallisen näköinen ja spontaaniutta säteilevä neito sopii ulkomuodoltaan hyvin koteloperhosen osaan, mutta käytännössä homma ei toimi alkuunkaan. Barrymore vetää varsinkin alkupuolen leffasta niin ylinäyttelemällä kuin ihminen vain voi vetää, ja se sopisi ehkä johonkin kreisikomediaan, mutta kun tämä nyt ei satu sellainen olemaan. Neidon näyttelystä ei saa revittyä mitään luonnollisuutta esiin ja syyttävän sormen voi osoittaa ohjaaja Raja Cosnellin puoleen. Miksi ihmeessä hän halusi tehdä elokuvasta tämän suuntaisen. Aito ja herttainen Josie olisi takuulla toiminut tässä käsikirjoituksessa paremmin. Pienissä sivurooleissa pyörähtävät vasta tähteyteen singahtamassa olevat Jessica Alba ja James Franco.
Never Been Kissed on turhauttavan kliseinen ja ennalta-arvattava. Se ei kykene piristämään, ollen ajoittain jopa pitkästyttävää katseltavaa. Varoituksen sana myös lopusta, joka saattaa olla monen makuun aivan liian siirappinen. Tarjolla on paljon tätä parempia teinikomedioita.
