Ei Andersonin parhaita, mutta silti hymyilyttävä pikku seikkailuleffa.

4.11.2014 09:16

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Moonrise Kingdom
Valmistusvuosi:2012
Pituus:94 min

Wes Andersonin kerroksellisuudessaan ja asetelmallisuudessaan nukkekotimaisissa lavasteissa on jotakin kiehtovaa. Myös Moonrise Kingdom alkaa kamera-ajolla, jossa yhden perheen elämäntilanne on luettavissa siitä miten he asuvat taloaan. Anderson pitää hahmoihinsa etäisyyttä kameralla ihan fyysisesti ja saa heidät näyttämään huvittavilta juuri etäisyyden katsojalle luoman ulkopuolisuuden tunteen takia. Nukkekotimaiseen lavastukseen sopivasti Moonrise Kingdomin hahmot on piirretty lasten näkökulmasta, vaikka tarinaa vievätkin eteenpäin enimmäkseen aikuiset.

Jos Arkajalat tai Super 8 ovat lasten seikkailuelokuvia sanan perinteisessä merkityksessä, Moonrise Kingdom on samoilla vesillä, mutta Andersonin tyylillä. Elokuvan keskiössä ovat orpo Sam (Gilman) ja suurperheen ongelmainen Suzy (Hayward), jotka löytävät toisensa harrastajateatterin näytöksessä. On kesä 1965 ja partiolaiskuvioihin kyllästynyt Sam houkuttelee omaan arkeensa yhtä kyllästyneen Suzyn vaellusmatkalle halki metsäisen saaren. Erätaidoissa haka mutta ottovanhemmilleen tuskin räkäpalloa tärkeämpi Sam sekä pikkukengissä kulkeva ja kissaansa ja veljensä levysoitinta kanniskeleva Suzy täydentävät toisiaan ja tahtovat jopa avioon, mutta aikuiset yrittävät estää varhaiskypsän parin auvon.

Andersonin leffan parasta antia ovat tuntemattomat lapsinäyttelijät. Kun heidän pikkuvanhahtavaa esiintymistään katselee ihan mielikseenkin näissä ympyröissä, toivomisen varaa jättävät monet kuuluisat tähdet Bill Murraystä Bruce Willisiin. Nämä kokeneemmat starbat näyttelevät jo muutenkin karrikoituja hahmojaan läiskähdellen yli.

Moonrise Kingdom on heidän antoisaakin antoisammasta panoksestaan huolimatta hymyilyttävä pikku seikkailuleffa. Wes Andersonin asetelmallinen kerrontatyyli tekee siitä kuitenkin vähän hankalan erityisesti katsojille, jotka tahtovat päästä ihan päähenkilöiden iholle tai ainakin sen vaiheille. Leffasta puuttuu kuin jokin syvällisempi taso, johon sen visuaalinen tyyli kuitenkin omalla syvyydellään välillä viittaa. Rantahiekan lämpöä, kirkkaiden vesien solinaa ja metsän tuoksua Moonrise Kingdomissa on, mutta ei elämää suurempaa sisältöä.

Arvosteltu: 04.11.2014

Lisää luettavaa