Marnie (Hedren) on poikennut kaidalta polulta, ilmeisesti aikapäiviä sitten. Kleptomaani, pakonomainen valehtelija ja punaisesta väristä sätkyn saava mimmi varastelee työpaikoiltaan rahaa, ja vaihtaa sitten henkilöllisyyttään. Muitakin kummia piirteitä Marniessa on – niitä saa todistaa Mark Rutland (Connery), joka menee tämän hetken mielijohteesta naimisiin ja tahtoisi olla ongelmissa avuksi. Menneisyydessä on jotakin, mikä ei päästä tuoreesta vaimosta irti… mutta mitä?
Hitchcockin myöhäisimpiin töihin kuuluva Marnie starttaa kenties vähän hitaasti. Ohjaajalle ominaisia jännitysmomentteja on yllättävän vähän, sillä minuutit on käytetty ennemminkin Marnien hahmon pohjustamiseen. Kun Mark sitten ottaa naisen itselleen, juttu alkaa kiristyä. Mysteeri muuttuu yhä mielenkiintoisemmaksi, ja loppuratkaisu onkin jo harvinaisen napakka. Leffassa käsitellään melko rankkoja aiheita, mutta Hitch on kiertänyt sensuurin taitavasti. Seksiä lähestytään paljon suoremmin kuin herran aikaisemmissa elokuvissa. Leffaa on ajatuksiltaan helppo verrata Vertigoon, mutta Marnie ei pääse paneutumaan juttuunsa yhtä monipuolisesti.
Visuaaliselta puolelta kaikki on kondiksessa. Mitään legendaarisia kikkoja ei ole nähtävissä, mutta esimerkiksi lopun hevosajokohtaus on erittäin taitavasti rakennettu ja vauhdikas tiirata. Yhteistyö säveltäjä Bernard Herrmanin kanssa on viimeistä kertaa loistossaan – Marnieta voisikin pitää Hitchcockin vakkarityöryhmän jäähyväispläjäyksenä. Tippi Hedren tekee ookoon duunin roolissa, joka oli alunperin tähdätty Grace Kellylle. Herkullisin hahmo on kuitenkin Sean Conneryn tiiviisti tulkitsema Mark.
Marnie ei menestynyt aikoinaan Jenkkilässä kovin hyvin, ja kriitikot leimasivat sen pannukakuksi. Euroopassa leffa sai kiitettävästi kunniaa. Kyseessä on Vertigon tavoin selkeästi psykologisempi jännäri Hitchiltä, ja juuri ne on nostettu mestariteosten sakkiin vasta näin jälkikäteen. Ei siis tosiaankaan Alfredin parasta matskua, mutta kiehtova trilleri ilman muuta.
DVD-julkaisun kuva on viilattu niin loistavaksi kuin mahdollista, ja teknisesti julkaisu on muutenkin hyvä (tosin kuvasuhde on 4:3). Lisädokumentti tarjoaa mielenkiintoista tausta- ja nippelitietoa tuotannosta.
