Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarilla Juno-elokuvasta palkittu Brook Busey alias Diablo Cody nostaa ennakko-odotukset normaalia korkeammalle, komeilemalla myös tämän kauhukomedian tekijälistalla. Juno onnistui olemaan massasta poikkeava, piristävä ja suorastaan loistava draamakomedia, mutta mahdollisesti vieläkin haastavampaan projektiin Cody pomppaa, sekoittaessaan mustaa komediaa teinikauhuun elokuvassa Jennifer’s Body. Leffan on ohjannut keltanokka Karyn Kusama ja päärooleissa loistavat Transformerspimu Megan Fox, Mamma Mia’ssa hehkunut Amanda Seyfried ja O.C.-leimaa kantava Adam Brody.
Leffa kertoo kahdesta lapsuudenystävästä, joiden koulusosiaaliset asemat ovat ajautuneet ristiin, kaksikon kumppanuushengen kuitenkin pitäessä heitä parhaina ystävättärinä. Jennifer (Fox) on koulun kuumin kimma ja itsevarma miestennielijä, kun taas Needy (Seyfried) seilaa eteenpäin lukutoukkana ystävänsä kimaltavan varjon alla. Pikkukaupungin kuuluisuuteen pyrkivä emobändi Low Shoulder esiintyy paikallisessa kuppilassa, ja solistiin (Brody) retkahtanut Jennifer raahaa myös Needyn mukaansa keikalle. Bändin solisti iskee silmänsä näyttävään Jenniferiin ja pian tyttö katoaa illan tähtien mukana jatkoille, Needyn jäädessä surkuttelemaan huolissaan ystävänsä perään. Myöhemmin Low Shoulder niittää mainetta maailmalla, onnettomuuksien seuratessa pikkukylän teinipoikia ja Jenniferin käyttäytyessä erikoiseen tyyliin…
Naurua kaipaavat eivät saa haluamaansa ja kokonaisuus kääntyy enemmän kauhujännityksen puolelle, komedian värjäytyessä pikimustaksi. Muutamia jännittäviä kohtauksia leffa sisältää, mutta pääasiassa se turvautuu vain halpoihin säikäyttelyihin ja jo moneen kertaan nähtyihin teinikauhukliseisiin. Tarina ei itsessään ole kummoinen tai erilainen, mutta se soljuu hyvin eteenpäin, Codyn onnistuessa jälleen tehtävässään. Gore-pitoisuusprosentti on alhainen ja enemmän yliampuvaa verimässäilyä tähän olisi kaivattu. Toteutus on keskiluokkaa, ei sisällä hienouksia, vaan pelaa varman päälle. Laadukkaasti elokuva on toteutettu ja loistavasti hommansa hoitavaa pääroolikaksikkoa Fox&Seyfried on myös kiittäminen hyvin toimivasta kokonaisuudesta.
Elokuvan aluksi olin hyvin hämmentynyt, kun tietämystaso elokuvasta etukäteen oli täysi nolla ja välillä jopa dramaattiseen kuvaukseen ajautuvassa tekeleessä ei tuntunut olevan järjen hiventä. Genresekoilu on onnistunutta Kusaman käsissä, alku antaa odottaa lopulta jotain uutta ja odottamatonta, mutta se ei ollutkaan leffan voimavara ja idea, vaan lankakerää aletaan purkamaan hyvissä ajoin ja lopulta vedetäänkin tuttu actionvaihde päälle, johon moni elokuva kompastuu. Jennifer’s Body kuitenkin pelastuu parilla ovelalla takaumalla ja onnistuu peittämään tavallisen tarinan alleen.
Jennifer’s Body ei aiheuttanut juurikaan minkäänlaisia tuntemuksia, mutta toimi asiallisena illan viihdykkeenä. Hyvä käsikirjoitus ja näyttelytyö ovat leffan kantavat voimat, eikä laadukkaasti tehdyt erikoisefektit ja visuaalisesti hieno ulkoasu ainakaan huononna kokonaisarvoa. Leffa on suunnattu suoraan nuorelle kohdeyleisölle, enkä usko vanhemman väen tästä suuremmin innostuvan. Pienoinen pettymys odotuksiin nähden.
