King Kong on ehdoton klassikko, joka täytyy nähdä. Ehkä aikoinaan tämä oli kauhuelokuva, mutta nykyään tämä kallistuu seikkailun ja trillerin puolelle.
Carl Denham (Robert Armstrong) on luontoelokuvien tekijä, jolle kriitikot ovat sanoneet, että tämä tarvitsee romanssia elokuviinsa. Nyt hän onkin menossa muille tuntemattomaan päämäärään tekemään uutta elokuvaa, mutta häneltä puuttuu nainen pääosaan. Sellaisen hän löytää New Yorkin kaduilta Ann Darrow?sta (Fay Wray). Laivalla on töissä kovaksi keitetty Jack Driscoll (Bruce Cabot) ja totta kai kohta on rakkauden väreitä ilmassa. Seurue saapuu määränpäähän, jossa alkuasukkaat kidnappaavat Annin ja antavat tämän uhriksi suuren muurin toisella puolella elävälle Kongille. Siitä seuraa pelastusretki.
King Kong on loistava klassikkoelokuva, jonka jokaisen elokuvafanin pitäisi nähdä jos vain on mahdollisuus. Se on paikoin jännittävä ja hyvän näköinen yli 70-vuotiaaksi elokuvaksi. ?Kauhun? ja jännityksen lisäksi elokuvassa on mukana oikeastaan kaksi rakkaustarinaa, Jackin ja Annin sekä Kongin Anniin. Käsikirjoitus on erinomainen ja näyttelijät ovat paikallaan. Fay Wray kirkuu ihan mukavasti eikä hän niin huono näyttelijä muutenkaan ole. Bruce Cabot on sopiva kovaksi keitetyn Driscollin roolin ja miehen ääni on kuin luotu Driscollille. Myöskään Denhamia esittävä Robert Armstrong ei jää varjoon ja mies näytteli vuotta aiemmin yhdessä Fay Wrayn kanssa elokuvassa Zaroffin koirat.
Elokuvan musiikki on tunnelmallista ja täydentää kohtauksia tehden niistä jännittävämpiä. Se ei ole myöskään pituudella pilattu ja hyvä niin, sillä tässä on kaikki mitä tarvitsee. Tätä katsoessa täytyy muistaa, että elokuva on yli 70-vuotias ja sen vuoksi esimerkiksi dinosaurukset eivät ole Jurassic Parkin tasolla, mutta ei se niin paljon haittaa, että vaikuttaisi katsomiselämykseen. Myöskään noihin aikoihin ei ollut Avara luonto-ohjelmaa. Tietenkin epäuskottavuuksia löytyy kuten se, että Denham tappaa dinosauruksen kiväärillä ja kieltämättä keskustelu alkuasukkaiden kanssa on huvittava.
Mutta kokonaisuus korvaa kaiken tuon, Kongin hahmo on jopa surullinen ja loppu, täytyy myöntää, surullinen. Kongin taisto lentokoneiden kanssa Empire State Buildingin nokassa ja raitiovaunukohtaus ovat ehdottomia klassikkoja unohtamatta elokuvan viimeistä lausahdusta. Ehkä kaikenlaisten psykopaatti sarjamurhaajien aikana ylikasvanut gorilla lähes autiolla saarella ei ole niin pelottava, mutta King Kong on ehdoton klassikko. Todellakin näkemisen arvoinen elokuva.
nimimerkki: LeffaPopcorn
