Eetu ja Konna on huvittavassa yhdentekevyydessään silti jokseenkin nautittava.

29.12.2012 17:05

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Eetu ja Konna
Valmistusvuosi:2011
Pituus:86 min

On talvinen perjantai keskiyö. Neljä sälliä on kokoontunut taas katsomaan sokerihumalassa tajunnanvirtaa, eikä mikään voima maailmassa voi valmistaa heitä juuri DVD:lle tulleen kotimaisen piirroselokuvan satunnaisuuteen. Olemme tekemisissä itseämme suuremman voiman kanssa, joka nihilistis denialistisessa eksistentiaalisuudessaan uhkaa kaataa koko deistis newtonilaisen maailmankatsomuksemme eskatologisen stoalaismeritokraattis teismietymologian tasolle…

Äskeisestä hölynpölystänikin saa enemmän selkoa, kuin nyt käsittelyssä olevasta kotimaisen audiovisuaalisen taiteen mestariteoksesta, Eetusta ja Konnasta.

Tarina on alkuunsa aika viatonta kamaa. On 70-luku, ja Eetu-poika perheineen muuttaa iloisen värikkäältä maalta mölöön kerrostaloasuntoon. Satummoisin kerrostalon vieressä sijaitsee lampi, jonka pohjalla sattuu asustelemaan teknologisesti ylivertainen, joskin sulkeutunut, samakkoyhteiskunta. Konna-niminen nuori ärsyttävä sammakko päättää kuitenkin läksiä veks, ja ystävystyy Eetun kanssa. Sitten kylmän sodan osapuolet huomaavat Konnan futuristisen hilavitkuttimen lähettämän signaalin, ja suurvaltojen agentit ovatkin jo pian kaksikon perässä.

Elokuva on tämän jälkeen pelkkää harmaata aluetta, sillä tarinasta ja tapahtumista saa selvää niukasti. Eetu ja Konna onnistuvat häseltämään itsensä avaruuteen, Neuvostoliittoon ja jenkkeihin, mutta taukoamaton vauhti ja puuttuva fokus pitävät huolen, että lopputekstien valuessa esiin päänahasta ei ole mitään jäljellä kaiken raapimisen jälkeen. Saattaa kuulostaa Ren & Stimpyltä, mutta klassikkoon erona on, ettei Eetun ja Konnan huumorikaan ei ole kunnossa. Toisaala osittain tämä voi johtua siitäkin että ääninäyttelijät kuulostavat siltä kuin olisivat äänittäneet metrien päässä mikrofonista. Dialogi on liian hiljaisella, jotta siitä terve mies saisi mitään selvää.

Animaation taso on miten sen ottaa. Ohjaaja/animaattori Häkkinen on urallaan pystynyt parempaankin, eikä Eetun ja Konnan animointi näytä Newgroundsin fläsh-viritelmiä kummoisemmilta kuin satunnaisesti. Sitten toisaalta käsinpiirretyssä jäljessä on aina omaa charmiaan, ja ainakin värit on nättejä.

Eetu ja Konna on huvittavassa yhdentekevyydessään silti jokseenkin nautittava. Halvanoloinen animointi, käsistäkarkaavan tärähtänyt juonikaavio, LSD-trippiä muistuttava visuaalinen suunnittelu ja muut käsittämättömyydet jaksavat pitää kaveriporukassa naurua yllä koko keston ajan. Elokuva jäänee erikoisen sisältönsä ja heikon katsojamääränsä vuoksi hyvin pienen sisäpiirin kulttiklassikoksi, missä se soveltuu The Rocky Horror Picture Shown kotimaiseksi vastineeksi. Jo pitemmän aikaa DVD:llä pyörinyttä filkkaa alkaa saamaan 3e hintaan, missä se on vastustamaton tarjous. Jos kökön animoinnin, Saint’s Row 3:n ja Pikku Kakkos-huumorin yhteenliitos kuulostaa houkuttelevalle, Eetu ja Konna on varmaa täytettä vaikka outojen underground-sekoleffojen maratooniin.

Arvosteltu: 29.12.2012

Lisää luettavaa