Edustaa niukasti genrensä parempaa puoliskoa, vaikka A. Silverin kirjailemassa dialogissa on hieman tönkköyttä.

31.8.2005 23:25

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Hand That Rocks the Cradle
Valmistusvuosi:1992
Pituus:110 min

60-vuotiaan Curtis Hansonin ansioluettelo on vähintäänkin erikoislaatuinen. Miekkosen CV:stä löytyvät niin Tom Cruisen tähdittämä teinikomedia Kreisi bisnes, Eminemin leffamaailmaan tyrkännyt 8 Mile, rikosklassikko L.A. Confidential sekä Käsi joka kehtoa keinuttaa. Viimeksi mainittu on tällä kertaa suurennuslasin alla.

Hansonin leffaluettelo kertoo jo, että hän ei ole mikään turha mies. Käsi joka kehtoa keinuttaa edustaa niukasti kliseisen genren parempaa puoliskoa, vaikka Amanda Silverin kirjailemassa dialogissa on hieman tönkköyttä. Onneksi tuo paikoin esiintyvä vaivautuneisuus repliikeissä vain lisää trillerin syvyyttä ja saa anakin tässä katsojassa nostalgian aallokon liikkeelle.

Leffan 110-minuuttisen keston aikana parikin perheidylliä kokee kolauksen, suorastaan pirstoutuu paloiksi. Miehensä ja lapsensa menettänyt rouva Mott alias Peyton Flanders tuntuu liittyvän molempiin katalalla tavalla. Perhe Bartel puolestaan edustaa perheonnen korkeinta tasoa, josta tie voi viedä vain alaspäin. Ja jos se Flandersista on kiinni, niin se vie alaspäin jyrkästi.

Näyttelijäpuolella jo mainitun vaivautuneita puheenpätkiä pääsee latelemaan hieno joukko. Pääosan kiskaiseva Annabella Sciorra on melko tuntematon nimi ainakin äkkiseltään ajateltuna. Hän vetää osan kuitenkin tukka kikkaralla ja huoli kasvoillaan ihan onnistuneesti. Myöskään pahan roolissa juonitteleva Rebecca De Mornayn nimi ei ole tutuimpia tai suurimpia, mutta kyllähän kostontuska hänen hartioitaan niin painaa, että nostetaan peukkua edes vähäsen. Sivurooleista on mainittava Ernie Hudson, jonka kankeus ja eläytymisen puute ärsyttävät yleensä suunnattomasti. Nyt vähäjärkisen apumies Solomonin osassa nämä ominaisuudet toimivat. Hehkeä Julianne Moore pääsee hymyilemään maireata hymyään ehkä tarinan parhaiten kirjoitettuja repliikkejä laukoen.

Komean nimen omaavan leffan juoni ei sisällä mitään suurempia kikkailuja: riittää, että pahasti sekaisin oleva ja pettynyt naikkonen on kostamassa niille, jotka sitä ansaitsevat. Vai ansaitsevatko? Varman päälle vetäisty ohjaus ja hitaahkosti yltyvä tarina tukevat menoa kohti päämäärää. Joka on siis mikä? Jätetään se(kin) avoimeksi… pahan käsi ainakin pitää tiukasti viattoman vauvan kehdosta kiinni. Se jos jokin on pelottava tilanne.

Arvosteltu: 31.08.2005

Lisää luettavaa