Tim Burtonin ohjaama Batman oli suuri menestys. Luonnollisesti jatko-osa otettiin tuotantoon ja Burton pääsi taas ohjaamaan. Tulos on erinomainen elokuva ja edeltäjäänsä hurjempi annos synkeyttä ja satuilua.
Talvisessa Gotham Cityssä kuohuu. Sirkusasuihin pukeutuneet rikolliset riehuvat ja isokiho Max Schreck (Walken) lobbaa uuden ydinvoimalan rakentamista. Bruce Wayne (Keaton) vastustaa moista toimintaa ja samaan aikaan viemäreistä nousee groteskisti epämuodostunut Pingviini (De Vito). Schreckiä luonnollisesti kiinnostaa moinen ilmestys ja alkaa tiukka juonittelu, jonka tarkoitus on saada Pingviini pormestariksi. Batman vastustaa moista juonittelua ja näiden rintamien välissä risteilee salaperäinen Kissanainen (Pfeiffer) ja aiheuttaa kaikille osapuolille jännitettä.
Batman – paluu on edeltäjäänsä verrattuna kauniimpi ja omalla tavalla myös humoristisempi osa. Danny Elfmanin komeat sävellykset ja luminen miljöö saa koko Gotham Cityn äärimmäisen epätodelliseksi miljööksi. Samaa kieroa neroutta on hyödynnetty myös roistoissa, joiden olemus on todella hirviömäinen tavalla tai toisella. Koko elokuvaa voi kuvata satuhirviöiden taisteluna.
Näyttelijät tekevät vahvaa työtä. Roolinsa toistava Keaton on omaksunut roolinsa näkymättömyyden omakseen ja Batman on itse enemmänkin taustalla oleva taustatekijä, joka yrittää selvittää kaoottista tilannetta. Häikäilemätöntä bisneskiho Schreckiä näyttelevä Walken pääsee todellakin kieroilemaan ja juonittelemaan koko ammattitaitonsa edestä. Vielä voimakkaamman suorituksen tekee groteskiksi hirviöksi meikattu De Vito Pingviinin roolissa. Vanha camp-henki on kadonnut ja hahmon kammottavuus on todella vahvasti esillä. Kyseessä on äärimmäisen julma ja pelottava hirviö, joka siltikin herättää sääliä katsojassa. Kaikista hurjimman ja taidokkaimman suorituksen tekee kuitenkin Michelle Pfeiffer Kissanaisen roolissa. Hahmon olemus on uskomattoman seksikäs ja voimakas. Vielä tehokkaammaksi suorituksen tekee sen huomattava erilaisuus alter ego Selina Kylen välillä. Hissukkamainen sihteeri on todellisessa asussaan silkkaa terästä ja on kova vastustaja kaikille osapuolille. Suoritusta voisi verrata haaroista tarraavaan jäiseen teräsnyrkkiin.
Batman – paluu on erinomainen supersankarielokuva joka on edeltäjäänsä verrattuna ”burtonilaisempi” ja sellaisena vielä parempi. Loistavat näyttelijäsuoritukset rytmittävät visuaalista karkkia ja lopputulos jättää kirpeän jälkimaun.
nimimerkki: Jurpo
