Kun kuulin ensimmäistä kertaa että Australian paikallis legendasta Ned Kellystä oli tekeillä leffa, huokaisin. Mitä siitä nyt olisi voinut seurata… Pienellä budjetilla, mutta melko hyvillä näyttelijöillä varustettu flikka vaikutti mielenkiintoiselta, joten raahauduin leffaan. En odottanut leffalta mitään suurempaa, mutta yllätyin silti – se oli arvattua parempi!
Juonen ympärille rakennettu tarina oli melko yksinkertainen rakenteeltaan, mutta näppärä: se kertoo Australiasta 1800-luvun lopulla; miten köyhät maanviljelijät perheineen elivät virkavallan, tässä tapauksessa Victorian poliisin, sorrettuina mökinpahasissaan, ja siitä miten rikkaat elivät huoletonta elämää heihin verrattuna. Leffa on kuvattu juuri köyhien australialaisien näkökulmasta, joka tiivistyy Ned Kellyn näkökulmaan – tämä itsekertoo tarinan, jonka lopputulos on erittäin mielenkiintoinen!
Leffa kertoi suurilta osin Kellystä; hänen nuoruudestaan vangitsemiseensa saakka. Kelly oli köyhän irlantilaisen maanviljeliän poika, joka riutui mökinpahasessa leski-äitinsä, kahden sisarensa sekä veljensä kanssa. Kelly oli jo alusta alkaen kahnauksissa virkavallan kanssa – hänen yrittäessä palauttaa karannutta hevosta poliisit syyttävät häntä hevosvarkaudesta. Tämän tuloksena Kelly paiskataan tyrmään ja päästessään vapaaksi kolmen vuoden kuluttua, hän päättää pysyä kaidalla tiellä. Poliisit ahdistelevat Kellyn perhettä yhä, eikä ongelmia helpota erään komissaarion pakkomielteinen kiinnostus Kellyn siskoon. Suivaantuneena Kellyyn, poliisi lavastaa tämän syylliseksi ja Kelly jengeineen joutuu pakenemaan lainsuojattomina virkavaltaa, mikä aloittaa suuren jahdin.Muutenkin jo epävakaa ja vihamielinen suhde poliiseihin senkun pahenee jengin joutuessa keskelle ikävää välikohtausta metsässä, joka johtaa kolmen poliisin kuolemaan. Kellyn koplan paetessa henkensä edestä poliiseja, sekä ryöstellessä pankkeja ja antaen rahat köyhille irlantilais-maanviljelijöille, britit palkkaavat kuuluisan konstaapeli Haren vangitsemaan Kellyn.Kelly jengeineen ei kuitenkaan ole valmiita kohtaamaan satapäistä poliisiarmeijaa, joten loppu on melko traaginen.
Leffan näyttelijät olivat erinomaisia ja roolisuoritukset loistavia, niinkuin Heath Ledger nimikko-roolissa, sekä karismaattinen Orlando Bloom Kellyn parhaana ystävänä, naistenmies Joe Byrnenä. Naomi Watts esittää melko hyvin roolinsa Kellyn rakastettuna, rikkaan perheen rouvana. Vaikkakin Geoffrey Rushin rooli ei ollutkaan flikassa niin suuri, se täytti odotukset – äijähän on jonkun sortin veteraaninäyttelijä. Loput leffan näyttelijöistä vetivät roolinsa melko hyvin, mutta pääosien ohella leffassa ei ollut ketään muuta erikoisen hyvää näyttelijää tai suoritusta.
Mielestäni Ned Kelly oli erikoisen hyvä koska se ei oltu suurella budjetilla tehty flikka; taistelukohtauksia ei oltu muunneltu visuaalisesti vaikuttavimmiksi – se oli karua kylmää taistelua. Mielestäni leffa kuvasi hyvin Australiaa ja sen asukkaita; köyhiä maanviljelijöitä sekä rikkaita ihmisiä. Maisemat olivat kauniita, mutta karuja, aivan kuten elokuvan merkityskin: kaunis kuvaus todellisesta elämästä ja kuolemasta keskellä erämaata, mutta silti niin karu sekä surullinen. Leffa oli myös erittäin koskettava; oli surullista nähdä Kellyn jengin piileskelevän ja elävän kurjuudessaan aavikolla ja sitten kaatuen taistelussa poliiseja vastaan. On huomattavaa että Kelly oli todellinen sankari köyhälistön, varsinkin irlantilaisten joukossa – hänen luullaan nostaneen kansanliikkeen hallitusta vastaan sekä sodan virkavaltaa vastaan.Rooli oli näemmä suuri kunnia, koska australialaisten oma poika Heath Ledger suostui leffan päärooliin vaivaisella 50.000 dollarin palkkiolla, vaikka tarjolla olisi ollut monen miljoonan rooleja.
Luokittelisin leffan enimmäkseen draamaksi ja elämänkerraksi, vaikka onhan siinä hiukan western-maista toimintaa sekä ripaus romantiikkaa, vaikka ainoastaan vähän…
Ainoa paikoitellen ärsyttävä ilmiö leffassa oli hyvä-paha-luokittelu: Ned Kelly jengeineen ovat hyviä ja sortavat poliisit ovat pahoja. Ilmiö painottaa ajettelmaan elokuvan merkitystä australialaisille; vaikka monet heistä olivat sitä mieltä että Ned Kelly oli varas sekä murhaaja, suurimman osan mielestä hän oli legendaarinen sankari, jonka legenda elää yhä, vaikka Kelly onkin jo aikoja sitten kuollut. Vaikka Kellyllä oli jo kansallissankarin sekä -idolin maine jo eläessään, sen merkitys sen kuin suureni tämän kuoltua.Virkavalta on yhä sitä mieltä että Kelly oli varas sekä murhaaja, mutta ei heitä voi syyttää; heillä on omat syynsä…
Leffa floppasi täysin Englannissa, mikä ihmetyttää minua suuresti. Oliko juoni huono ja liian hitaasti etenevä, vai häiritsikö visuaalisten efektejen puuttuminen? Yksi syy voisi olla Kellyn vihamielinen sekä kapinallinen suuntaus Englantia kohtaan: hänhän ns. julistaa ”sodan” kuningatar Victoriaa sekä Kruunua vastaan, niinkuin tämä omin sanoin vakuuttaa. Saatta olla että britit ottivat nokkiinsa kun englantilaiset kuvattiin piittaamattomiksi raakalaisiksi. Minun mielestäni leffa oli hyvä, mutta kaikilllahan on mielipitteensä…
Keskimäärin Ned Kelly oli kelpo pätkä; viihdyttävä,kiinnostava, surullinen, sekä todellinen.Juuri leffan todellisuus viehättti – tuntui välillä että tarinaan oli helppo samaistua, ainakin Kellyn ja hänen jenginsä näkökulmasta.Leffahan perustuu Robert Drew’n omaelämänkerta-romaanin Our Sunshine, joka henkilöllistää Kellyn henkilö-hahmoa – kirjailijan mukaan Ned Kelly oli Australian Robin Hood.
Leffa oli kuitenkin sen verran hyvä että se varmaan päätyy DVD-kokoelmaani, aikaisemmin tai myöhemmin… Draaman etsijöille tämä on täysosuma, mutta kyllähän tämä leffa sopii myös rauhallisen perjantai-illan viihdykkeeksi ja muuhun tarkoitukseen. Katsokaa itse ja tehkää arvio oman mielipiteenne mukaan…
nimimerkki: Captain Dawn Turner
