Ohjaajana Quentin Tarantino tunnetaan suuren yleisön keskuudessa lähinnä Kill Bill [2003, 2004] , Reservoir Dogs [1992] ja Pulp Fiction [1994] – elokuvista. Tarantinolle ominaisia vaikutteita ovat pitkät dialogit, väkivallan ja huumorin yhteistyö ja henkilöhahmojen mestarillinen käsittely.
Ensimmäisenä huomiona pistää silmään elokuvan nimi; Inglorious Basterds (Kunniattomat Paskiaiset). Nimi on ohjaajan mukaan tahallaan rustattu ”Tarantinomaiseksi”, että se erottuisi vuonna 1977 tehdystä, Inglorious Bastards – elokuvasta, sillä Tarantinon pläjäys ei liity siihen millään saralla. Kunniattomat Paskiaiset kertoo kahden erillisen tarinan, jotka kohtaavat lopussa. Toinen maailmansota on käynnissä ja Natsi-Saksa miehittää Ranskaa.
Juutalaistenmetsästäjänä tunnettu SS- upseeri Hans Landa (Christoph Waltz) teurastaa Shoshanna Dreyfusin (Mélanie Laurent) perheen hänen silmiensä edessä, Shoshannan päästen ainoana pakoon paikalta. Dreyfus pakenee Pariisiin ja perustaa sinne elokuvateatterin. Samaan aikaan luutnantti Aldo Raine (Brad Pitt) organisoi paskiaisina tunnetun joukko-osastonsa seuraavaan tehtävään: natsintappajina erikoistuneet juutalaiset pudotetaan Ranskaan suorittamaan operaatio Kino; saksalaisen sotapropagandauutuuden ensi-ilta. Paikalle on tulossa Natsi-Saksan korkeinta johtoa ja paskiaisten tehtävänä on eliminoida heidät. Tämä esitys siirretään varta vasten juuri Shoshanna Dreyfusin teatteriin, kun häneen rakastunut elokuvan pääosan esittäjä Fredrick Zoller (Daniel Brühl) painostaa Joseph Goebbelsin vaihtamaan esityspaikkaa. Salaa Shoshanna suunnittelee teatteriin oman suunnitelmansa pyyhkiä natsien johto maailmankartalta. Mukaan liittyy myös saksalainen näyttelijätär Bridget von Hammersmark (Diane Kruger), joka vakoilee salaa liittoutuineiden laskuun, sekä pakkomielteiseen natsinmetsästykseen valahtanut Hugo Stiglitz (Til Schweiger).
Tarantinon tapojen mukaisesti Kunniattomat Paskiaiset on jaettu väliotsikoilla kerrottaviin osiin, jotka muodostavat lopussa yhteentörmäyksen. Tarantinon ohjaus on kaikin puolin moitteetonta ja hyvin suunniteltua oivallisten kuvakulmien, sekä myös hyvän juonen ansiosta. Elokuvassa on pitkiä dialogeja, eikä niinkään massiivisia toimintakohtauksia, mikä osaltaan erottaa elokuvan massoista.
Tarantinon uskomaton kyky käsitellä näyttelijöitä luo elokuvaan uskottavuutta ja nostaa huumorin tasoa entisestään. Etenkin kielineroa tappokonetta Hans Landaa esittävä Christoph Waltz tekee elämänsä roolisuorituksen. Muista näyttelijöistä Brad Pitt on mukavan kankea ja koominen vahvalla korostuksella puhuvana luutnantti Aldo Rainena, Mélanie Laurent on erinomainen kostonhaluisena teatterinjohtajana. Diane Kruger ansaitsee myös pisteet kotiin kaksinaamaisena näyttelijättärenä. Ainoa miinus tulee Daniel Brühlille, joka on roolissaan aivan liian tekopyhä ja läpinäkyvä. Lavastus on hienoa ja tarkoin harkittua. Kuvaus edesauttaa juonta laadukkaasti, jonka ansiosta Kunniattomat Paskiaiset ei kestonsa aikana käy tylsäksi missään vaiheessa. Loppupeleissä erinomaiset näyttelijäsuoritukset, pettämätön huumori, etenevä juoni ja taidokas ohjaus takaavat yhden vuoden parhaimmista elokuvakokemuksista. Lopuksi on vielä ihailtava monipuolisia ideoita huumorin käytössä; väkivalta ei ole koskaan ollut näin koomista.
