Torakka, tuo universumin ehkä inhotuin olio, on Alastoman lounaan kingi. Torakka on leffan coolein jätkä, niin cool, että sillä on otsaa kutsua itseään Clark Novaksi. Ja se on myös loistava kirjoitusväline.
Cronenbergläisittäin sopivan limainen ja hurmeinen elokuva kertoo erään kirjailijan (Weller) tiestä Interzoneen ja hänen oleskelustaan tuossa hämäävän aurinkoisessa paikassa. Polveilevan tarinan pyörteissä riepotellaan tietysti myös kirjailijan vaimoa (Davis), joka on oikeastaan koko stoorin alkupiste. Kun normaalimaailmassa kirjailijan on elätettävä itsensä ja kultansa hyönteistuhoajana, huvitukset on raavittava kokoon milloin mistäkin. Torakkamyrkystä saa riehakkaat kiksit, mutta kun uusi ja selvempi päivä alkaa potkia päähän, on parasta pötkiä pois alta. Siinä kohtaa kuvaan astuu Interzone, jossa sanasepon tulevaisuus on yhä avoin ja arvoituksellisia aineita riittää.
Ei ole vitsi väittää, että jäyhäkkä Peter Weller tekee Alastomassa lounaassa yhden uransa parhaimmista rooleista. Näyttelijä saatetaan muistaa paremmin kyborgimättörainasta RoboCop, mutta todelliset taitonsa hän näyttää tässä elokuvassa. Jäpikän pienetkin ilmeet toimivat niin tehokkaana johdatuksena katsojalle, ettei elokuvan harhaiseen maailmaan kovin helposti turhaudu. Vaikka torakka tietäisikin päähenkilöä enemmän, mies on silti itse se kaikkein tärkein opastaja noiden kummien näkyjensä hetteikössä. Judy Davis taas tekee mystisenä Joanina yhden erikoisen naishahmon lisää filmografiaansa. Davis ei ole koskaan sopinut pelkäksi koristeeksi, eikä hän nytkään sellaiseen pelleilyyn sorru.
Ärsyttävän jazzahtavalta kuulostava musiikki, hiekasta kalkinvalkeana kohoava kaupunkimiljöö ja omituiset orgaaniset esineet ovat rapea yhdistelmä. Cronenberg on saanut tuotua filmille hyvin elävästi burroughsmaisen maailman. Viiden tähden herkuksi Alaston lounas ei silti yllä. Rainassa on jonkin verran turhanoloista soutamista ja huopaamista. Lisäksi lateksi- ja mönjäpuolen tehosteilla on muutamilla jo siinä määrin ikää, että niiden toteutus panee hymyilemään liiaksi muun elokuvan kustannuksella. Jos visuaalisen puolen pienien kökköyksien ei anna itseään häiritä, tämä leffa on nasta trippi.
