Clint tekee ehkä pitkän uransa parhaimman suorituksen.

2.6.2011 21:55

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Gran Torino
Valmistusvuosi:2008
Pituus:116 min

Leskimies Walt Kowalski (Clint Eastwood) on monia asioita. Hän on Silver Starilla palkittu veteraani ja hänen autonsa vuoden 1972 Ford Gran Torino. Nuo ovat pelkkiä ulkopuolisia seikkoja, sillä Walt Kowalski on myös karkea maneereiltaan, tyly sanoiltaan ja epädiplomaattinen. Pieni rikollinen episodi laittaa Kowalskin yhteyteen naapurissa asuvan hmong-kansaan kuuluvan perheen kanssa, sillä perheen poika Thao (Bee Vang) yrittää pölliä Kowalskin silmäterän. Se on alkupotku pitkälle tapahtumaketjulle mikä huipentuu todelliseen sankaruuteen ympäristön lahonneisuutta vastaan.

Clint Eastwoodia voi pitää elokuvan suurina näyttelijöinä. Näyttelijäuransa lisäksi hän on kunnostautunut ohjaajana eikä [I]Gran Torino[/I] ole siitä poikkeus. Mukana on huumoria, väkivaltaa ja luonnollisesti kasvukertomusta. Ohjaajan penkillä Clint ohjaa elokuvaa maltillisen tasaisella otteella ja antaa tarinassa olevan realismin luoda lähtemättömän vaikutuksen.

Walt Kowalski kaikessa elävyydessään ei ole voinut saada Clint Eastwoodia parempaa tulkitsijaa. Eastwood tuo Kowalskin karkeuden, suorasukaisuuden ja ankaruuden esille silkalla voimalla. Karkean äreyden alla on kuitenkin yksinäinen, ylpeä ja järkkymättömän rohkea mies joka ei antaudu. Lisäksi hän selkeästi tunnistaa omat heikkoutensa. Walt Kowalski ei ole erehtymätön eikä ikuinen, mutta hän omaa käytännöllistä viisautta ja hänellä on myös kykyä oppia. Clint Eastwood luo hahmon joka kaikista heikkouksistaan huolimatta osoittaa itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi ihmiseksi. Lyhyesti sanoen Clint tekee ehkä pitkän uransa parhaimman suorituksen vanhana hapannaamana joka ei anna pelon lamauttaa itseään.

Muu näyttelijäkaarti on auttamatta sivuosassa, sillä [I]Gran Torino[/I] kertoo juuri Walt Kowalskista. Hän ei kuitenkaan ole tarinan keskipiste, sillä Bee Vang toimii loistavasti nuorena Thaona. Vanhan, kokeneen ja itsepäisen jermun vastapainona on nuoruuden hermostuneisuutta mikä luo silkkaa loistavuutta. Muuten ei sivuhahmoista voi sanoa mitään pahaa, mutta ei mitään mieleenjäävää hyvää.

Tarina vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta Clintin toimiva ohjaustyö ja vielä loistavampi päärooli luo erinomaisen draaman.

Arvosteltu: 02.06.2011

Lisää luettavaa