Psykologisiin trillereihin vaaditaan aina vahvat päänäyttelijät ja vahvat tulkinnat. Jäähyväiset tytöille takaa nämä molemmat elementit. Vaikka elokuva onkin omalla tavallaan julma sekä kiero – sairas se ei kuitenkaan ole, jos vertaamme sitä esim. Freemanin aikaisempaan Seven -hittielokuvaan. Kyseinen elokuva toimiikin jossain määrin mittapuuna miehen tekemien elokuvien laadulle. Lähdetään siis tarkastamaan onko vanhasta ukosta enää ihmisjahtiin.
Pohjois-Carolinassa, Durhamin kaupungissa on paikalliset poliisit joutuneet hankalaan tilanteeseen. Kaikki odottavat sitä hetkeä koska seuraava sarjamurhaajan uhri löydetään. Alex Cross (Morgan Freeman), oikeuspsykologi & etsivä ottaa lennon Washingtonista ja suuntaa tiensä Durhamiin. Alexin syyt jahtiin ovat henkilökohtaiset. Hänellä on vahva epäilys siitä, että hänen sukulaistyttönsä Naomi Cross (Gina Ravera) on joutunut Casanovaksi itseään kutsuvan sarjamurhaajan kynsiin. Casanova on viekas ja fiksu keräilijä; hän pitää tarkkaan valikoidut naiset lukkojen takana ja mikäli mieli tekee, hän hakee niitä lisää. Varsinainen rakkauden ammattilainen Casanova ei kuitenkaan ole, sillä hänellä on varsin lyhyt pinna ja suppeat säännöt. Ei siis ole ensimmäinen kerta kuin joku hänen naisistaan rikkoo niitä. Rikkomuksia seuraa yleensä varma kuolema. Tällä kertaa yksi heistä kuitenkin pääsee pakoon. Vapaaksi päässyt nainen Kate McTiernan (Ashley Judd) tuleekin olemaan elokuvan yksi päähahmoista ja hänellä on myös asiat selvittämättä Casanovan kanssa. Traumaattisen kokemuksen myötä hän tapaa myös tri. Alex Crossin ja pääsee auttamaan tätä tutkimuksissa.
Vaikka en ole lukenut kirjaa mihin elokuva perustuu, niin uskoisin että tarinaa olisi löytynyt lisääkin. Yleensä rikostrillerit venytellään helposti yli parituntisiksi, mutta tässä tapauksessa kesto jää hieman alle kyseisen rajan. Asia on siinä määrin hyvä, sillä mitään turhia jutustelu-tuokioita ei ole otettu mukaan. Morgan Freemanin rooli etsivä / tri. Alex Crossina on varsin onnistunut ja uskottava. Mies on suorastaan liikkuva profilointikone; hän analysoi kaiken mikä eteen osuu ja taakse jää. Kate McTiernania näyttelevä Ashley Judd on nainen paikallaan. Jokainen varmasti muistaa hänen äksyn roolin Heatissa. Casting on rakennettu kahden päänäyttelijän varaan ja sen toimivuus pelastaa elokuvan uudelleen katsomisen arvoa.
Ohjaustyöstä vastaava Gary Fleder on itselleni melko tuntematon, ainoastaan hänen muutaman vuoden takainen Älä Sano Sanaakaan löytyy hyllystä, joka tosin hukkui massatuotannon sekaan. Ohjaus on peruskauraa, eikä siinä ole mitään haukuttavaa. Trillerit on miehen alaa ja varmasti tämäkin leffa toimii hyvänä meriittinä vielä pitkään. Pienenä haittapuolena näkisin sen, että muutamissa otoksissa annetaan tarkan katsojan tehdä liiankin helposti omia johtopäätöksiä ja näin ollen tiiviillä katselukerralla voi selvittää ainakin osan juonesta etukäteen, eikä siihen tarvita mitään profiloinnin kursseja.
Kyseessä on varmasti yksi unohtumattomin jännäri sitten Uhrilampaiden ja Sevenin. Elokuva suorastaan kerskuu fiksulla ja psykologisella käsikirjoituksellaan. Olisi päätöntä väittää että Jäähyväiset tytöille ei olisi nautinto katsoa, päin vastoin se on jopa pakkohankinta jokaiselle kuka vähänkin taipuu alan elokuville. Jännitystä on myös luvassa ja oma ajatusmaailma viimeistelee tunnelman.
