Hullu sala-ampuja, nimeltään Skorpioni vainoaa San Fransiscoa. Hän vaatii rahaa, lopettaakseen ihmisten mielivaltaisen tappamisen. Juttua pistetään tutkimaan kovapintainen komisario ”Dirty” Harry Callahan. Kun muut poliisit kantavat .38 revolveria tai jotain muuta pientä asetta, Harryn aseena toimii pitkäpiippuinen Magnum.44, jolla mies jakaa oikeutta, kaupungin isokenkäisten ja Callahanin pomon mielestä turhankin helposti. Mutta Callahan on oman tiensä kulkija, joka ei välitä käskyistä, ja niinpä hän lähtee vainoamaan sala-ampujaa henkensä kaupalla…Kun jutusta tulee henkilökohtainen, ei enää mikään voi estää Callahania toimimasta.
Don Siegel ohjasi elokuvan todella hyvin. Näyttelijävalinnat (ja suoritukset) ovat täydellisesti kohdallaan. Kässäri ei ole niitä omaperäisimpiä, mutta silti hyvin toimiva. Aikanaan kriitikot haukkuivat elokuvaa, koska se oli brutaali, väkivaltainen ja kaukana tyypillisestä jenkkimeiningistä. Ja tätä kaikkea pläjäys todellakin on, mutta sehän siitä juuri hienon tekeekin, kaiken muun ohella. Vasta vähän aikaa (about 10-15 vuotta) sitten Clintin vanhat leffat ovat nousseet klassikkomaineeseen, ja saaneet älykkökriitikoidenkin arvostuksen.
Likainen Harry on paras poliisielokuva mitä on, ja yksi parhaista elokuvista ikinä. Siitä ei pääse yhtään mihinkään.
Elokuva sisältää myös yhden parhaista repliikeistä ikinä. Harry ja sala-ampuja laiturilla. Harry pitää Magnumia sala-ampujan ohimolla, ja sala-ampuja kättään laiturilla makaavalla pistoolilla.
Harry: ”A-aa. I know what you are thinkin’ for. Did he fire six shots, or only five… i dont remember even myself, but one thing is clear. This is Magnum.44, most powerful handgun in the world, it can blow youre head clean off. So, you have to ask yourself one question: Do i feel lucky. Well do you, PUNK?”
