Kaksitoista vuotta sen jälkeen, kun Pierce Brosnan jätti James Bondin hommat Daniel Craigin harteille hän palaa takaisin agenttihommiin. Tällä kertaa 007:n mittatilauspuku on vaihtunut Pete Devereauxin arkisempiin kuteisiin. Naisetkaan eivät kiinnosta samalla tavalla kuin MI6:n sankaria ja tapettavaksi kelpaavat lähimain kaikki, niin omat kuin vihollisetkin.
Pete Devereaux (Brosnan) on ex-agentti, joka on jättänyt CIA:n taakseen epäonnistuneen tehtävän takia ja vetäytynyt Sveitsiin elelemään rauhallista elämää kahvilanpitäjänä. Lattén latkimisen tulee keskeyttämään ex-pomo Hanley (Bill Smitrovich), joka pyytää Devereauxia sille kuuluisalle viimeiselle keikalle. Syvälle Venäjän valtakoneistoon soluttautunut naisagentti pitää järjestää kiireesti pois Moskovasta. Pete lähtee matkaan, mutta tietysti keikka menee pieleen ja konkari huomaa olevansa niin venäläisten kuin jenkkienkin tähtäimessä. Kaiken lisäksi oma entinen oppipoika Mason (Luke Bracey) on mukana jahtijoukoissa. Tulikuumaksi käyneet tiedot mukanaan Devereaux päätyy Belgradiin, josta pitäisi kaivaa esille maan alle painunut nuori nainen, jolla on arkaluontoista tietoa liittyen Venäjän presidenttiehdokkaaseen. Kadonneen naisen sosiaalityöntekijänä toiminut Alice (Olga Kurylenko) joutuu vedetyksi mukaan kansainväliseen vakoojapeliin ja pian hän pinkoo Deverauxin kanssa pitkin Belgradin katuja tappajat perässään.
Konkariohjaaja Roger Donaldsonin The November Man tarjoilee katsojalle matkalaukullisen agenttileffojen käytetyimpiä kliseitä. Tarinasta löytyy konkariagentti ja tämän kuumapäinen oppipoika, viimeinen keikka ja kaunis nainen pulassa, korruptoituneita poliitikkoja ja hämäräperäisiä agenttipomoja sekä kaiken taustalla hääräilevä jääkylmä ja tunteeton palkkatappaja. Toimintajaksot on toteutettu ammattitaidolla, mutta samanlaisia on nähty jo liian monta kertaa aiemminkin. Yllätykset eivät yllätä ja juonenkäänteet ovat peruskauraa. Kaikesta huokuu rutiininomaisuus, joka toki takaa tietyn laadun, mutta ei lopulta tarjoa yhtään mitään uutta pureskeltavaa.
Brosnanin karisma kannattelee hentoa tarinaa riittävästi ja mies selvästi nauttii Bondia kyynisemmän agentin esittämisestä. Devereaux on armoton tappaja, jolta entisen työnantajan agentit eivät saa armoa ja joka ei kaihda edes viattoman vahingoittamista. Realistisempaa kuin Bondeissa, mutta toisaalta tämän änkyrän puolelle katsoja asettuu vähän puoliväkisin. Tekijätiimi on melko häpeilemättömästi lähtenyt ratsastamaan Brosnanin Bond-menneisyydellä, sillä tuskin entinen Bond-tyttö Olga Kurylenko on sattumalta valikoitunut naispääosaan.
Donaldsonin elokuva pohjautuu Bill Grangerin November Man-kirjasarjan seitsemänteen romaaniin There Are No Spies. Kirjana pätevä jännäri on siirtynyt valkokankaalle harmaan ilottomana agenttielokuvana. Näitä mahtuu kolmetoista tusinaan.
