On kenties hieman yllättävää, että vuoden 2003 jonkinasteiselle hittikomedia Johnny Englishille päätettiin tehdä jatko-osa kahdeksan vuotta myöhemmin. Tekijöiden itsensä mukaan he näkivät hahmossa potentiaalia toiseenkiin elokuvaan. Mikä siis jottei? Henkilökohtaisesti pidin ensimmäistä leffaa kohtuullisen hauskana komediana ja se asetti jatko-osalle pienoisia paineita. Huoli oli kuitenkin turha, sillä pikemminkin kyseessä on jopa jonkin verran parempi pätkä kuin edeltäjänsä.
Elokuvan ”Johnny English – Uudestisyntynyt” alku on sopivan vauhdikas. Operaation Mosambikissa tyrinyt agentti on paennut itämaille häpeän ja elämänarvojen uudelleenjärjestämisen muodossa. MI7 saa kuitenkin viitteitä salajuonesta, jonka kohteena on itse Kiinan pääministeri. Aivan yllättäen Johnny-boy on ainoa, joka pystyy estämään murhan tapahtumisen. Mukana seikkailussa ovat myös Gillian Anderson joukkion pomona, Daniel Kaluuya Johnnyn mustana parina sekä James Bond ”Kuolema saa odottaa” elokuvasta tuttu Rosamund Pike esittämässä käyttäytymispsykologi Katea.
Matka Lontoosta erinäisten mutkien kautta Sveitsiin on täynnä kaikenlaisia kommelluksia, joista saamme kiittää Atkinsonin jälleen kerran hienoa roolisuoritusta. Enpä muista, milloin olisi elokuvan aikana näin paljon naurattanut. Leffa keskittyykin täysin Atkinsonin hahmon ympärille. Muut jäävät lähinnä statisteiksi, mikä ei ole kovin hyvä asia, sekalaisen seurakunnan jäädessä henkilöinä latteaakin latteammiksi. Dominic West on mielestäni ainoa, joka kykenee muusta kaartista esiintymään edukseen. Toki hänen roolihahmonsa on äärimmäisen kliseinen, ellei jopa ennalta-arvattava petturiagentti, mutta ainakin miekkonen onnistuu olemaan sellainen kuin pahiksen pitääkin. Eivät muutkaan näyttelijät ärsytä, he vain unohtuvat yhtä nopeasti kuin viime viikon sää.
Hyvä elokuva muodostuu monesta osatekijästä, joista tässä on kasassa useimmat: asiansa osaavat näyttelijät, onnistunut käytännön toteutus sekä hyvä käsikirjoitus. Varsinkin loppua kohden jännitys ja ennen kaikkea huumori tiivistyvät oivasti, luoden oikeasti hienon loppusäpinän Sveitsin vuorille. Hymy nousee vieläkin suupielille, kun muistelen Johnnyn sähellystä linnakkeessa sekä sen ympäristössä. Ainoa selkeä huono puoli kässärissä on nähdäkseni leffan keskiosan pienoinen ponnettomuus. Siinä kaikki ei natsannut kohdalleen. Päinvastoin välillä rupesi hieman jopa pitkästyttämään. Kokonaisuuden kannalta se laskee tähtimäärää puolikkaalla.
Lopuksi haluaisin sanoa, että kyseessä on siis rapsakka komedia aikalailla kuluneesta aiheesta. Lukuisat tuoreet gagit sekä Atkinsonin hupaisa roolisuoritus ovat tietenkin massiivista plussaa. Ja onhan yltiöfuturistisia agenttivehkeitä mukava katsella käytettävän huumoritarkoituksessa. Mielestäni kannatti maksaa 9,5 euroa hyvästä mielestä ynnä kipeistä vatsalihaksista. Jos et ole tätä elokuvaa vielä nähnyt, niin suosittelen lämpimästi katsastamaan. Erityisesti, jos pidit ensimmäisesta osasta edes jossain määrin. Sen sijaan, jos jo ensimmäinen leffa tökki, ei tämäkään välttämättä ole sinua varten.
