Sisarukset ja pieni poika asettuvat hotelliin toisen sisaruksen sairastuttua. Maa on selvästi jossain Itä-Euroopassa, sota-alueella ja kukaan ei osaa maan kieltä. Ilma on kuuma niin sisarten välillä kuin ulkonakin. Poika seikkailee hotellissa ja sisarten välit ovat kireät.
Kuten juoni kertoo, niin aihe on todella kuiva. Hiljaisuus on Bergmanin vähäpuheinen elokuva… Hiljaisuudesta. Se kunnioittaa hiljaisuutta ja rauhaa, mutta on samalla umpitylsä kertomus ei mistään. Kun repliikkejä on vähän, luotetaan visuaalisuuteen. Harmi vain, että sekään ei kanna heikkoa tarinaa kovin kauaa. Vähän seksiä, paljon hiljaisuutta, niin on kasassa taide-elokuva. Bergman käsittelee elokuvissaan naisia niin kuin haluaisi repiä näiltä vaatteet päältä. Näiden sisäinen raivo ja emotionaalinen lataus on niin suuri, että se tuntuu syvälle, mutta vain hetkittäin. Elokuvassa Kuiskauksia ja huutoja naisten tuntoja kuvattiin paljon paremmin. Nyt kaikki jää vain pintaraapaisuksi.
Keskittymisen herpaantuessa voi huoletta jatkaa katselua. Kun suuri osa elokuvasta on vain pojan seikkailua hotellissa hiljaisuuden vallitessa, alkaa paatuneimmankin leffaharrastajan päässä pyöriä ajatuksia elokuvan järjellisyydestä. Mielessä käy katselun lopettaminen tai edes hetkittäinen pause-nappulan käyttö lepotaukoa varten. Jälkimmäinen on miltei sama kuin antaisi leffan pyöriä. Täysin tyhjä elokuva.
Nimimerkki: Viisas
