Aina välillä kipinä hienoimpiinkin taideteoksiin syntyy mitä pienimmistä ja epätodennäköisimmistä hetkistä elämässä. Saul Bassin Vaihe IV sai alkunsa Paramountin järjestämässä intiimistä cocktail-tilaisuudesta, jossa kaksi elokuvatuottajaa vaihtoivat ajatuksia keskenään. Toinen miehistä ei kysyttäessä kehdannut tunnustaa olevansa juuri sillä hetkellä ns. tyhjän päällä, niinpä tämä alkoikin satuilla niitä näitä suunnittelemastaan älykkäistä muurahaisista kertovasta tieteiselokuvasta. 1970-luvun alussa elettiin avaruusajan jälkeistä science fiction -buumia, ja pienessä nousuhumalassa kasvojenmenetystä pelkäävän miehen yksinkertainen idea saikin kuulijoiltaan innostuneen vastaanoton. Joku paikalla olleista tiesi Saul Bassin, aikansa Hollywoodin johtavan graafisen suunnittelijan, tuntevan muurahaisiin erikoistuneen asiantuntijan. Muutamaa puhelinsoittoa myöhemmin aiheesta niin ikään inspiroitunut Bass olikin jo itse kiinnitetty improvisaationa syntyneen projektin ruoriin.
Jo ensisilmäyksellä Vaihe IV väläyttelee aikansa tieteiselokuvan klassikoista riittoisasti imemiään vaikutteita: lyhyehkössä prologissa esimerkiksi nähdään planeettojen sekä auringon välinen kosminen näytelmä, josta tapahtumat siirtyvät luontokuvaaja Ken Middlehamin rakkaudella ja pieteetillä dokumentoimaan aitoon muurahaispesään. Jokin mystinen, ihmistä suurempi voima maailmankaikkeudessa pistää muurahaisten evoluutioon vauhtia: mutatoituvat hyönteiset kehittävät parviälyn sekä tietoisuuden itsestään ja asemastaan universumissa. Rahtusen verran myöhemmin keskelle Arizonan erämaata ilmestyy kokonainen joukko uuden kuusijalkaisen eliölajin pystyttämiä monoliitteja. Kun entistäkin häijymmät ja älykkäämmät tuholaiset alkavat tulvia maan koloista häiritsemään maaseudun ihmisten rauhaa, päättää hallitus ryhtyä toimeen tuntematonta vihollista vastaan.
Suurimman osan ajasta Saul Bassin ainoaksi ohjaustyöksi jääneen taideteoksen genre lähentelee kauhun sekä tieteisrainan perinteikästä risteystä. Varsinainen ydintarina ei juurikaan sisällä väkivaltaa tai ruumiita, mutta muurahaisia tutkimaan saapuneen piskuisen tiedemieskollektiivin hidas selviytymistaistelu luonnonvoimia vastaan saa loppua kohden suorastaan apokalyptisiä ulottuvuuksia. Kaiken järjen mukaan ihmisen pitäisi olla luomakunnan kruunu ja tieteen tehtävänä alistaa kaoottiset luonnonvoimat Jumalan kuvan hallittavaksi. Vähitellen kuitenkin alkaa tulla selväksi, että tutkijat itse ovat aliarvioimansa luontokappaleen koe-eläimiä. Muurahaisten osoitettua kykynsä oppia ja ennustaa vihollistensa liikkeet, tilanne ei ole enää kenenkään hallinnassa – kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu tai voi tapahtua. Bassin araknofobisen teoksen tunnelma on tiheimmillään vähintäänkin ahdistava.
Saul Bassin pettämätön visuaalinen silmä tukee painostavan muurahaiskauhun tunnelmaa erinomaisesti. Harmaaseen tukikohtaansa tietokoneineen yhä perusteellisemmin eristäytyneiden henkilöhahmojen kiirastulessa on aitoa klaustrofobian tuntua. Vastaavasti muurahaisten maailmassa vallitsee järjestys ja harmonia: jokainen yksilö toimii kuin elimellisenä osana suurempaa kollektiivia, luontoa tai kokonaista kasvotonta planetaarista järjestelmää. Muurahaisten rinnalla hallitsemattomat ja arvaamattomat ihmiset erottavat maailmankaikkeudesta epätäydellisyydellään ja arvaamattomalla yksilöllisyydellään. Oikeaoppisessa kauhuelokuvassa tarinan ”roiston” kuuluukin olla ”uhria” suurempi ja mahtavampi. Ihmisen osa taas on elämän tragedia, kuten klassisen kaunokirjallisen pahan arkkityypin kuuluukin. Ihmisen tragedia kumpuaa ihmisyydestä itsestään.
Vaihe IV on visuaalisesti sekä sanomaltaan poikkeuksellinen taideteos. Ilmestymisaikanaan yleisö ei Bassin näkemystä ymmärtänyt alkuunkaan, vaan merkillisen älykkäästä elokuvasta kasvoi piskuinen kulttisuosikki vasta verkkaisesti vuosikymmenten saatossa. Nykyisin Bassin mestariteosta kohti en tohtisi suositella vilkaisemaankaan ilman ohjaajan alkuperäistä, julkaisuvaiheessa jonkin älypään aloitteesta leikattua ja vuosikausiksi kadonnutta epilogia, joka löydettiin ja restauroitiin alkuperäiseen muotoonsa vasta aivan hiljattain. Bassin näkemyksen päättävä kohtaus kuvaa muurahaisten visiota ihmisestä, ajasta, luonnosta ja vähän kaikesta muustakin. Lyhyen montaasin aikana nähdään syntymä, kuolema, ihmisen paikka luonnossa ja kosmoksessa, uuden kosmisen tietoisuuden nousu ja monta muuta upeasti visualisoitua symbolista viittausta. Avoimeksi jää, missä määrin muurahaisten unelmoima kaunis tulevaisuus on totta ja missä määrin houretta tai suoranaista valhetta. Kyseinen kohtaus kuitenkin on yksinään jo näkemisen arvoinen viiden tähden spektaakkeli – Saul Bassin luovan nerouden huikea testamentti kokonaiselle maailmankaikkeudelle ajasta aikaan ja ikuisesti.
Kirjoittaja: Brutus
