Ihmisjahti-elokuvan pitäisi kai olla pelottava, koska se on kauhutrilleri. Harmillisesti tämän b-luokan kriteerit turhan hyvin täyttävän leffan pelottavuus piilee lähinnä Halloween 4 -leffan käsikirjoittajanakin tunnetun Alan B. McElroyn surkeassa kässärissä. Se on nimittäin pelottavan huono.
Huonoa käsikirjoitusta on huonoin tuloksin hankittu paikkailemaan ohjaaja Rob Scmidt ja kasa virheettömiä nuoria ihmisiä. Pääosissa kirmailevat normaalistikin huonoihin pikkubudjettirainoihin kiinnitetyt Desmond Harrington ja Eliza Dushku. Harringtonin ”machoeleet” ovat tylsempiä kuin itse leffan juoni, ja Dushkulle jää kauhugenren naisille tyypillinen ”kilju ja ravaa tiukassa & niukassa topissa” -osa.
Leffassa Chris Flynn (Harrington) paukauttaa vauhdikkaan kolarin Länsi-Virginian syheröisillä metsäteillä. Tietenkin vastaosapuolena olevasta autosta löytyy pari levottomia puhelevaa pariskuntaa, jotka on kuin tehty tapettaviksi, ja yksinäinen Jessie Burlingame (Dushku). Autot linttantuvat kolarissa kuin sardiinipurkit metallimurskaimessa, mutta kukaan ei onneksi saa naarmuakaan. Älypääjoukko jakaantuu kahtia apua hakiessaan, ja kohtapa heillä on huolia, sillä sisäsiittoinen kannibaaliheimo alkaa teurastuksensa. Hui!
Elokuvan juoni on ennalta-arvattavuudessaan jotain aivan käsittämätöntä, sen lisäksi että kuolemajärjestyksen ja käänteet arvaa heti oikein, niin lisäksi kuolemille ja päättömälle takaa-ajolle veikatut ajatkin toteutuivat lähes minuuttitarkkuudella. Sexyn Jessien kohdalla hullut hassusti örisevät kummajaiset yllättäen tajusivat vain siepata tämän, kun muiden onnettomien uhrien kohtalo oli verisempi. Arvatkaas muuten saapuuko sankari pelastamaan, vaikka hänellä on koko leffan ajan ollut nuoli jossain valtimon seutuvilla jalassaan? Onneksi elokuvissa sankarit voivat tehdä mitä vain…
Ihmisjahti on b-luokan kauhuväkerrys, joka enemmän naurattaa kuin herättää mitään trillerille tunnusomaisia tuntemuksia. Ainoa säväyttävä hetki on alun kolari, sen jälkeen homma liukuu surkeuden puolelle. Ainoa hyvä puoli kliseisessä kerronnassa on se, että leffaa voi seurata kuin mummo Kauniita ja rohkeita: Riittää kun katsoo kolmen vartin välein ja tietää silti mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan…
Ihmisjahtia suosittelen komediannälkää poteville ennemmin kuin pelottelua kaipaaville. Ja silloinkin vain ääritapauksessa.
