”[I]Welcome to Alcatraz.[/I] ” Niillä sanoilla toivotetaan Frank Morris (Clint Eastwood) tervetulleeksi Alcatraziin, pakovarmaan vankilaan. Vankilanjohtajan (Patrick MacGoohan) mukaan kukaan ei tule sieltä pakenemaan ja hänen ankara kurinsa on juurikin sen luomiseen tarkoitettu. Kova ja ovela ammattiroisto ehkä keksii keinon päästä pakoon ja mukana paossa ovat Anglinin veljekset John (Fred Ward) ja Clarence (Jack Thibeau) ja Charlie Butts (Larry Hankin). Se tiedetään että Morris ja Anglinit katosivat selleistään, kulkivat valmistelemaansa reittiä katolle ja katosivat jälkiä jättämättä Alcatrazin saaren rannalla.
Don Siegelin ja Clint Eastwoodin yhteistyö takaa vankkaa laatua. Nerokkaasti tehdyn vankilapaon kuvaus säilyttää jännittävyytensä loppuun asti ja itse autenttisuuden takaa itse Alcatraz. Tunteilematon tyyli sopii hyvin kuvaamaan ankaraa vankilaympäristöä. Valittu lakoninen tyyli on myös ongelmana, sillä henkilökuvaus on jokseenkin kalseaa ja rytmi on tasapaksu.
Clint Eastwoodin karkeasta puusta veistetty olemus on toimiva ammattiroistolle ja muut kelmit ovat yhtä kovia ja karkeita. Niiden joukossa on vanha English (Paul Benjamin), irvokas homo Wolf (Bruce M. Fischer) ja tragiikkaa tuova Doc (Roberts Blossom). Patrick MacGoohanin ankara olemus ei luo sympatiaa, joskin vartijat kuvataan varsin inhimillisinä persoonina joiden joukossa on myös keljumaisempia henkilöitä.
Siegelin karu kuvaus omaa juuri samat heikkoudet kuin muutkin tosiatapauksiin perustuvat elokuvat: lopputulos on etukäteen tiedossa ja se laskee jännittävyysarvoa. Harmillisesta jähmeydestä huolimatta kyseessä on toimiva kuvaus äärimmäisen ovelasta paosta ja pakenijoiden jälkiä seurataan niin pitkälle kuin se vain on mahdollista. Vankilanjohtaja toteaa että ”[I]they drowned[/I]” ja ehkä niin kävikin, mutta kukaan ei tiedä.
