Jos Pekka ja Pätkä johtaisivat tätä maata, työttömyydestä ei olisi tietoakaan. Kaikki vain kävelisivät työpaikasta toiseen puhuen kankeasti ja häsläisivät sitten rallatellen huolettomina Helismaa-henkeen kuin ”poijaat” tässä Armand Lohikosken toisessa Pekka ja pätkä – pätkässä.
Käsikirjoituksen hoitaa tällä kertaa yksin 50-luvun Shakespeare Repe Helismaa, ja kyllähän tällä kansaa on ainakin nauratettu. Vaan nyt hellyttävimmiksi tarkoitetut kohtaukset aiheuttavat ne lähes ainoat naurut. Aikojen (ja valuuttojen kurssin) voi sanoa muuttuneen reilusti. Parasta käsikirjoituksessa on Justiinan paapominen leffan symppistä eli orpolasta kohtaan.
Pekka ja Pätkä sähläävät jälleen kerran asian kuin asian suhteen. Muutama oiva oivallus on mukana: sankarit myyvät 1500 Rillumarei-LP-levyä muutamassa sekunnissa! Se on saavutus, johon ei hetkessä päästä – ainakaan ilman Puupääasennetta. Samalla se on nerokas vastaisku Helismaalta kriitikoille, jotka tyrmäsivät hänen rillumarei-tuotoksensa. Myös kohdassa, jossa Pekka saartaa itsensä huoneen ainoaan maalaamattomaan kulmaan ja Pätkä saapuu pelastamaan tätä, nauruhermo kutisee asiallisesti. Sitten sankarit säikäyttelevät jo Justiina-parkaa höyhenpäällysteisinä aaveina ja pukeutuvat naisiksi… siis puistotädeiksi kuten nimi jo kertoo.
Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta voisihan Pekka ja Pätkä puistotäteinä olla paljon parempi leffa. Justiina onneksi mulkoilee pelottavine silmineen ja Pakarinen-Niemi-akselin kohellusta piisaa. Sitä piisaa tarkalleen 2.5 pisteen verran.
PS. Virran Olavi on mukana lauleskelemassa merimiehenä.
