Andy Serkisin tähdittämät uudemmat Apinoiden planeetta-elokuvat ovat olleet hyviä ja on helppo sanoa niin myös uusimmasta osasta. Trilogian päättävä Sota apinoiden planeetasta eli War for the Planet of the Apes on kerrassaan loistava sci-fi -leffa, joka osoittautuu ensimmäisen Apinoiden planeetta-elokuvan jälkeen sarjansa parhaimmaksi.
Apinoiden planeetan vallankumouksessa apinoiden keskuudessa vallan ottanut Koba aloittaa sodan ihmisiä vastaan. Nyt Caesar on saanut vallan takaisin ja joutuu kansansa kanssa suureen sotaan, joka määrittelee maapallon tulevan hallitsevan lajin. Caesar yrittää viimeisen kerran tarjota rauhaa, mutta Everstin ja tämän sotilaiden tapettua hänen perhettään, Caesar aikoo kostaa. Apinat lähtevät matkaan kohti uutta kotia, mutta ei tällä kertaa Caesarin johdolla, joka lähtee omalle ristiretkelleen etsimään kostoa. Lopulta myös hänen hyviä ystäviä lähtee matkaan ja löydettyään kylän saavat he mukaan myös nuoren tytön, jolla on jokin ongelma. Apinat joutuvat vangeiksi ja Caesarin on pelastettava heidät ja löydettävä Eversti. Paetessan apinat joutuvat kahden eri sotilasjoukkion jalkoihin.
Tämä elokuva ei ole tavallinen kesäleffa, koska se on myös koskettava. Se on tunteellinen ja se tunteellinen puoli tulee CGI apinoista. Tähän se teknologia on tullut. Välillä luulee katsovansa oikeita apinoita, koska niin ihmeellisen aidosti nämä on tehty. Toiminta on todella tyylikästä. Tämä on huomattavasti synkempi kuin Apinoiden planeetan synty, mutta vain hiukan synkempi kuin Apinoiden planeetan vallankumous. Visuaalisesti tämä on niin hienoa kuin voi olla. Kaikista näistä kolmesta elokuvasta tämä kolmas on paras.
Andy Serkis tekee upeaa työtä näytellessään Caesar apinaa, jonka henkiseen matkaan koko elokuva keskittyy eniten. Hahmonaan Caesar on juuri sellainen päähahmo minkä jokainen elokuva toivoisi saavansa. Woody Harrelson tekee loistavaa työtä näytellessään uhkaavan sekopäistä Everstiä. Yksi tarinan tietokoneella toteutetuista apinoista oli jo aiemmin nähty Maurice, joka onnistuu jälleen olemaan hyvä hahmo tälläisessä elokuvassa. Myös Koba nähdään tässä, mutta tällä kertaa Caesarin painajaisissa tai näyissä. Lisäksi tässä näemme apinoita, jotka pukeutuvat ihmisten asuihin, kuten ”tuhma apina”, joka oli varsin hauska hahmo.
Elokuva lopussa ei nähdä mitään viittausta ja kytköstä siihen alkuperäiseen elokuvaa, vaikka tämähän on tapahtunut ennen vanhempia Apinoiden planeetta-elokuvia. Mutta esimerkiksi tässä elokuvassa esiintyvä Cornelius nähdään myös alkuperäisessä elokuvassa. Tälläisetkin viittaukset on mukavia. Aiemmissa osissa mainittu virus, joka on tappanut ihmisiä on muuttanut muotoaan ja nykyään kyseinen virus vie ihmisiltä ihmisyyden. Tämä oli ihan ovela veto.
Aiempia osia ei ole aivan pakko katsoa ja silti pääsee hyvin kärryille. Jokainen näistä elokuvista onnistuu siis olemaan yksittäisinäkin hyviä, mutta silti suosittelen katsottavaksi ensin aiemmat osat. Nämä Matt Reevesin ohjaamat Apinoiden planeetta-leffat ovat parempia kuin se Rupert Wyattin ohjaama trilogian ensimmäinen osa. Mahdollisesti tämä on tämän vuoden parhaimpia elokuvia. Tälläisen huikean lopetuksen jälkeen olisi hyvä jättää koko sarja rauhaan.
