Yhdysvaltalaisittain hypetetty, Hesarin mestariteokseksi väittämä kauhu-uutuus Hereditary: No jaa, sinnepäin muttei sitten kuitenkaan.
Elokuvan alkupuoli on kyllä ainutlaatuisen ahdistava, kun manipulatiivisen mummon henkinen perintö painaa päälle haudan takaa ja yllättävä perhetragedia lisää taakkaa. Tuo onnettomuus kerrotaan psykologisesti karmivasti, onnettomuuden aiheuttaneen pojan henkistä pakoyritystä ja surun alle luhistuvien perheenjäsenten yksinäisyyttä korostaen. Päivällispöytäkohtaus, jossa äiti kaataa vihansa pojan niskaan, on erinomaisen inhottava todenmukaisessa ristiriitaisuudessaan: äidin esittämä rationaalinen oikeutus vihalleen kaivaa vain syvemmäksi sitä kommunikaatiokuilua, josta hän teiniä syyttää. Isä on voimaton sivustakatsoja, ja kaikki kolme ovat pohjattoman yksin.
Kun äiti hakee ulospääsyä spiritismistä, yliluonnollinen elementti vaikuttaa vielä patologisen tilanteen projisoinnilta, kuten parhaissa kauhuteoksissa yleensäkin: todellisuuden eri tasot eivät sulje toisiaan pois. Yöllinen spiritismi-istunto, johon äiti painostaa isän ja pojan osallistumaan, on vaikuttavan monitasoinen. Fokuksessa ovat äidin maanisuus ja manipulatiivisuus, teinin luhistuminen itkeväksi pikkupojaksi ja isän suojeluyritykset. Kohtauksessa elokuva kuitenkin myös kääntyy ensimmäistä kertaa korniksi, kun Manaajan mieleentuova äkillinen erikoisefekti nostaa taikatemppukauhun etusijalle silmänräpäyksen ajaksi.
Tästä eteenpäin koskettavin taso, perhedraaman ulottuvuus, alkaa kadota ja elokuva lukittuu yhä enemmän pelkän yliluonnollisen hassuttelun näyttämöksi. Ainekset lisääntyvät, homma leviää. Mukaan tulee paholaiskulttia, vuosikymmenten mittaista salaliittoa, maagista nahkakansikirjaa, leijailevia aaveita ja jopa rasittavaa selittelyä. Loppukohtauksessa ollaan Rosemaryn painajaisen kuviossa, mutta ilman Polanskin merkkiteoksen ironiaa, joka linkitti paholaiskultin uskottavasti kulttuuriseen todellisuuteen. Tässä koolla on vain hassu hörhöjoukko, johon liitetty yliluonnollisuus leijailee irrallaan kaikesta kuin erikoisefektihaamu.
