Possession on ruotsalaisen ohjaajakaksikon Bergvall-Sandquist käsialaa oleva psykologinen trilleri, jota kaupitellaan valitettavasti myös kauhuelokuvana, vaikka elokuvan yliluonnollinen puoli on puhtaasti spekulatiivista eikä missään vaiheessa realisoidu. Bergvall ja Sandquist ovat saavuttaneet mainetta lähinnä loistavalla lyhytelokuvallaan Victor, joka sai jopa oscar-ehdokkuuden 1998.
Jessica (Sarah ”Vampyyrintappaja” Michelle Gellar) ja Ryan (Michael Landes) ovat onnellinen yksivuotias aviopari, jolla on vieraanaan väliaikaisen loisen statuksen omaava Roman (Lee Pace), Ryanin vankilasta vapautunut epämääräinen veli, joka on Jessicasta vastenmielinen ja pelottava. Roman on julma, piittaamaton ja väkivaltainen, Ryan taas hempeä ja huomioiva taiteilija-aviomies. Roman kuuntelee salaa pariskunnan keskustelua itsestään ja sen seurauksena kerran sitten ilmeisen teatraalisesti pakkaa ja lähtee autolla tiehensä. Jessica soittaa paremman velipuoliskon hätiin ja veljekset onnistuvat kolaroimaan keskenään matkan varrella sillä seurauksella, että molemmat vajoavat koomaan vailla ennustetta.
Vastenmielinen Roman kuitenkin herää koomasta ja ilmaisee Jessicalle olevansa Ryan väärässä kehossa ja kertoilee Jessicalle asioita, jotka vain Ryan voisi tietää. Jessica painiskelee ristiriitaisten tunteiden vallassa ja antautuu lopulta vakavasti pohtimaan Ryanin sielun siirtymisen mahdollisuutta. Ennen niin brutaali Roman kitkee kukkapenkkejä, kokkaa ja jopa jatkaa Ryanin taideprojekteja kuin omiaan. Lopulta Jessica antautuu ja uskoo – tai uskottelee itselleen – Romanin ruumiissa asuvan Ryanin sielun. Pariskunta viettää yhteiselämää, jota varjostavat Jessican aika ajoin päätään nostavat epäilykset.
Elokuva on mallikkaasti ohjattu, näyttelijät tekevät suurimman osan ajasta uskottavaa ja moitteetonta työtä, tarina kulkee sujuvasti ja alkupuolen tunnelmat ovat paikka paikoin jopa lupaavia. Lee Pace etenkin yllättää vakuuttavuudellaan alun pahisveljenä, joskin tämä osuus jää valitettavan lyhyeksi ja kiltin veljen roolissa häntä ei tässä saada onnistumaan uskottavasti. Kameratyö on liiankin hiottua ja erehtyy jopa suureelliseksi hienojen lentokameroiden ja hiottujen kuvakulmien myötä. Tulee väistämättä mieleen, että ohjaajakaksikko on virheellisesti kuvitellut koko pätkän kantavan muutaman ilmakameratempun varassa – tai ehkäpä parivaljakon taidot eivät kuitenkaan vielä yksinkertaisesti riitä muuhun.
Tarina sinänsä on yllätyksetön, ennalta-arvattava, kliseinen ja tylsä. Jännitystä ei pääse syntymään edes vahingossa ja Romanin Ryan-osuus on liioiteltu: Täydellistä aviomiestä näytellään ihan liian kauan, liian monta kohtausta ja ihan muuten vaan liikaa. Moinen alleviivaaminen lässähtää käsiin ja pakollinen loppupuukkohippa haukotuttaa.
Possession on eteläkorealaisen elokuvan Jungdok (2002) varjomainen re-make. Hienosti kuvattua tyhjyyttä. Kuriositeettina mainittakoon, että DVD:n bonusmateriaalista löytyy ”Alternate ending”, vaihtoehtoinen loppuratkaisu, joka kylläkään ei anna aihetta muuttaa mielipidettä elokuvasta kokonaisuutena kummallakaan lopulla.
