Viime vuonna ilmestynyt Kauhea kankkunen 3 on jatko-osa vuonna 2009 ja 2011 valmistuneille elokuville Kauhea kankkunen ja Kauhea kankkunen 2. Tämä kolmososa haiskahtaa, tiettyine juonenkäänteineen, aika vahvasti Todd Phillipsin ohjaaman hittitrilogian päätösosalta. Ja hyvä niin, koska ykkösleffan jälkeen seuranneet leffat maistuvat väljähtäneiltä, etenkin tämä osa.
En varsinaisesti fanita Kankkusia, mutta viihdearvoa näistä kyllä löytyy ja Zach Galifianakisin tulkitsema Alan on yksi hauskimmista komediahahmoista vähään aikaan. Eläinrääkkäys, rivot läpät, sadistiset jipot yms. ovat sitten asia erikseen. Tätä leffasarjaa ei kannata katsella jos omistaa päänsä ympärillä kireän hatun, jonka alle ei ole lisännyt jäitä.
Kauhea Kankkunen 3 jatkaa kahden edellisen osan tarinaa. On kulunut kaksi vuotta Bangkokin tapahtumista. Päähenkilöiden ympärillä metkuillut gangsteri Leslie Chow (Ken Jeong) karkaa vankilasta. Phil (Bradley Cooper), Stu (Ed Helms) ja Doug (Justin Bartha) ovat kaikki päätyneet elämään perinteistä aviomieselämää vaimojensa rinnalle. Alan (Zach Galifianakis) on huomaamattaan jäänyt ”susilaumansa” ainoaksi sudeksi. Hänen isänsä kuolee järkyttyneenä poikansa viimeisimmästä tempauksesta ja pian on isukin hautajaiset. Alanin kaverit saavat kuulla, ettei Alan ole pitkiin aikoihin popsinut lääkkeitään, joten eiköhän sellaiselle niskoittelulle tule pian stoppi. Phil, Stu ja Doug päättävät tehdä päivän hyvän työn ja viedä Alanin Arizonaan hoitoon. Valitettavasti Marshall-niminen rikollispomo (John Goodman) heittää ”mustan Dougin” (Mike Epps) kanssa kapuloita rattaisiin…päähenkilöt saavat pian kuulla, että Chow on jälleen mennyt vaikeuttamaan heidän elämäänsä. Marshall pakottaa nämä yhteistyöhön kanssaan kidnappaamalla Dougin panttivangiksi. Joten ei muuta kun rikollisten pillin mukaan tanssimaan…
Kauhea kankkunen 3:lla on tietyssä mielessä harhaanjohtava nimi, koska kännejä tässä leffassa ei vedetä vasta kun lopputeksteissä. Melkein jopa trillerimäinen leffa eroaa muutenkin hyvin paljon kahdesta ensimmäisestä osastaan (jotka ovat lähestulkoon identtiset), joka on hyvä vaan. Kolmosessa on vedetty draamakortti esiin ja komedia unohtuu jonnekin toiminnan, turhankin tutun koheltamisen ja draaman sekamelskaan. Ja toisin kuin muissa leffoissa, Alan ja Chow tuntuvat pyörittävän koko tarinaa omissa hyppysissään. Sekään ei ole mielestäni niin huono juttu, koska päänelikosta Dougin hahmo on todella etäinen ja epäkiitollisessa asemassa (mitäs on heppupolo valinnut ystävänsä huonosti), Philissä ei ole mitään kovinkaan persoonallista ja Stu, vaikka tämänkin yliampuvuus on kiitettävää, ei vaan yksinkertaisesti peittoa Alania. Harmi vaan, että Chown ja Alanin hahmot ollaan vedetty liian överiksi. Kun näin on päässyt käymään, niin kenelläkään ei ole enää niin hauskaa.
Elokuvassa vieraillaan ovelasti ykkösen miljöössä ja muistellaan edellisiä osia kaiken temmellyksen keskellä. Kauhea kankkunen 3 on vaisuhko, kärsii epätasaisuudesta ja siitä, ettei tiedä mikä tarkalleen ottaen on: kertausta edellisten osien aineksista vai jotain uutta – tässäkään ei saavuteta kompromissia vaan tehdään löysää jälkeä kummastakin vaihtoehdosta. Tässä ei nähdä niin härskejä tapahtumia kuin edellisissä osissa ja Alanin aina vain oudommaksi muuttuva hahmo saavuttaa ansaitsemansa ruutuajan. Mutta se ei pelasta elokuvaa, ehei.
Kauhea kankkunen 3 on loppupeleissä mukiinmenevä ja tarpeeksi viihdyttävä kertakatseluelokuva illan mätöksi. Leffa jättää muutamat naurut ja lievän harmistuksen siitä, että Kauheasta kankkusesta on ylipäätään olemassa kaksi jatko-osaa. No, mutta jos pitää leffasarjasta niin kyllä silloin tämäkin osa on must-see.
