Älä ota sitä vakavasti.

19.6.2014 22:10

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Machete
Valmistusvuosi:2010
Pituus:105 min

Jos leffan päähenkilö omaa niin stärän nimen kuin Machete Cortez (Danny Trejo) ei se voi olla kovinkaan vakava. Lisäksi siinä on todellinen All Star-roolitus, veripärskettä, mustaa huumoria, paljasta pintaa ja sokerina pohjalla sen viihdearvo kieppuu Kármánin rajan tienoilla. Se tarkoittaa korkealla.

Kivikova [I]Federale[/I] Machete joutuu petetyksi ja huumekuningas Rogelio Torrez (Steven C-Gal) vielä ilkkuu hänelle. Suolana haavoihin hänet vielä lavastetaan syntipukiksi, joten apuun rekrytoidaan velipoika Padre (Cheech Marin) ja lihaa ei käristetä tummaksi – se viipaloidaan suikaleiksi. Luonnollisesti soppaa sotkee militantti ja xenofobinen senaattori McLaughlin (Robert De Niro) ja aika paljon muutakin. Yksi niistä muista on Sartana (Jessica Alba). Juoni on pelkkää sekametelisoppaa, mutta sillä ei väliä tässä genressä.

Robert Rodriguez ohjastelee ja rustailee puhtaasti klassista meininkiä omaavan faux-trash-action-mäiskeen missä sähkökitara vinkuu, pappi paukuttelee haulikolla, sisäelimiä sovelletaan kulkuvälineeksi ja autojen jäähdytysnesteenä on nitroglyseriini. Juoni on täynnä naurettavia käänteitä, pelättimäisiä hahmoja, yliampuvaa äksöniä, komediaa ja meininkiä. Se sijoittuu myös slummiselle rajaseudulle mikä hukkuu tomuun ja jolla Von Jackson (Don Johnson) mellastaa militantteineen.

Danny Trejo on mielettömän ruma latinoroisto tatuointeineen, mutta kivikovaksi, rumaksi ja pohjimmiltaan oikeudenmukaiseksi jepariksi hän sopii kuin valettu. Cheech Marin tarjoaa kontrastia Padrena ja naisroolien triadi on pelkkänä (maukkaana) silmänruokana. Pahisrooleihin on vedetty mieletön joukko nimiä joiden joukossa on liero Michael Booth (Jeff Fahey). C-Gal tekee hykerryttävän roistoroolin huumeparonina ja De Niro on poliittinen tuuba jolla on stetson.

Räväkkä, itsetietoisen töhkäinen meininki takaa viihdearvon. Valitettavasti siinä on aivan liikaa elementtejä jotka jäävät siis pinnallisiksi. Nauraa saa onneksi monta kertaa leffalle joka ei todellakaan ota itseään vakavasti eikä katsojankaan pidä ottaa sitä vakavasti. Allekirjoittanut ei ottanut ja nautti leffasta suuresti. Jep – korkokengät ovat tappavia kun tiedät miten niitä voi käyttää.

Arvosteltu: 19.06.2014

Lisää luettavaa