Tässä on kevyt annos perjantai-illan aivonollaa. Sotilaallinen koe (onko muita kokeita?) aiheuttaa (taas) vakavan, maapalloa uhkaavan vaaran. Tällä kertaa kyseessä on maapallon magneettikentän pettäminen, jolloin auringon säteily pääsee mikroaallottamaan planeetan karrelle. Ydin pitää saada liikkeelle pamauttamalla valtava pommi ytimessä. Juoni on siis Ö-scifi huttua, mutta voiko toteutus pelastaa sen?
The Core on miellyttävän kliseinen ja hölmö scifi-seikkailu retkestä maan uumeniin. Uskottavuus karisee jo viiden minuutin jälkeen kyydistä valtavana hilsepilvenä, mutta muutamia komeita ja jopa kekseliäitä visioita on saatu kiitettävästi mukaan.
Käsikirjoituksesta voi sanoa sen, että tarinan yksikään käänne tai henkilöhahmo ei yllätä, mutta ne eivät kuitenkaan ole täysin etukäteen tiedossa tai epäonnistuneita. Ainoa allekirjoittaneen ärsytyshermoa satuttanut seikka oli se pakollinen, lismainen ja kuvottava rillipää-nörtti-krakkeri, jonka olemus jo itsessään aiheuttaa tarpeen nauttia hedelmäsuolaa. Lisäksi tämä visuaalinen ja käsikirjoituksellinen mätäpaise on niin tärkeä sankareille. Jos tarkoitus on ollut luoda ärsyttävä hahmo, tulos on loistava, jos ei, niin se on epäonnistunut.
Tästä roskapätkästä voi ehdottomasti mainita koko elokuvan parhaan kohtauksen, missä koko ajan sanelimeen puhuva tyyppi jatkaa muistiinpanojen tekemistä hädän hetkelläkin. Käänne tulee siitä, että hän lopettaa yhtäkkiä ja kysyy, mitä helvettiä hän on tekemässä. Tilanteen absurdius naurattaa jopa kyynisintä katsojaa.
Älä missään nimessä odota mitään vakavaa tai taiteellista tältä elokuvalta. Se ei kannata, mutta pari timmaa menee mukavassa koomassa.
nimimerkki: Jurpo
