Ajoittain edeltäjänsä tasolla.

16.12.2009 04:46

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Predator 2
Valmistusvuosi:1990
Pituus:108 min

Los Angelesin katuja piinaa paitsi lämpöaalto myös verinen sota. Mike Harriganin (Danny Glover) työryhmä panee hanttiin kolumbialaisille ja jamaikalaisille huumehulluille jotka ovat hampaisiin asti aseissa, mutta he saavat odottamatonta apua ulkoavaruuden urheilumetsästäjältä (Kevin Peter Hall) jota agentti Peter Keyes (Gary Busey) jahtaa. Huumeparoni King Willien (Calvin Lockhart) kuoleman jälkeen urheilumetsästäjä siirtyy ainoaan riistaan mitä on jäljellä eli Harriganin ryhmään.

Jatko-osat ovat joko saman tekijäryhmän tuotosta tai sitten sillä on vain ohut yhteisnimittäjä ensimmäisen osan kanssa. Stephen Hopkinsin ohjaama kuvaus avaruuden urheilumetsästäjästä on kiivas ja ajoittain edeltäjänsä tasolla viihdytävyydessä ja jännittävyydessä, mutta jää silti vajaaksi kokonaisuudeksi. Tarina pysyy vauhdikkaana ja kiivaana mysteerin ollessa yhä mukana päähenkilöille, mutta liian nopeasti se taantuu Harriganin ja nimimörön väliseksi toimintakimaraksi, mikä onneksi on raivokasta. Alussa on mukana kuitenkin komean kaoottisia kuvia ja kohtauksia anarkiaan vajoavasta suurkaupungista missä El Scorpio (Henry Kingi) varautuu kourallisella kokaiinia nenään.

Danny Glover riehuu ja raivoaa Harriganina jonka taisteluhaluinen asenne on elokuvan pohjavire ja Gary Busey varsinaisena inhimillisenä vastapelurina osoittautuu kovapäiseksi tappelijaksi joka heittää tylyä kommenttia kun sille tulee tarvetta. Luonnollisesti Kevin Peter Hall tekee vankan suorituksen ulkoavaruuden urheilumetsästäjänä jonka kulttuurillista taustaa valotetaan myös hieman ja Hall tekee roolin joka on enemmän kuin rankalla maskilla luotu hirviö hienoinen tehosteaseineen. Kyseessä on kehittyneen kulttuurin edustaja joka toteuttaa kutsumustaan joka vain sattumalta aiheuttaa hirmuista hävitystä ja tappaa ihmisiä.

Lopputulos on hurjalla tahdilla etenevä toimintapläjäys, joskin juoni putoaa kyydistä liiankin nopeasti, mikä on harmillinen heikkous. Onneksi hienoja kuvia ja kohtauksia on mukana puutteita paikkaamassa, joten lopputulos ei ole mikään suuri klassikko, mutta ei myöskään epäonnistunut tekele.

Arvosteltu: 16.12.2009

Lisää luettavaa