Ajatuksia herättävä ja aidosti puhutteleva elokuva on aina iloinen yllätys kun sellainen kohdalle yllättäen sattuu.

4.4.2004 20:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Sling Blade
Valmistusvuosi:1996
Pituus:135 min

Sling Blade oli Billy Bob Thortonin debyytti käsikirjoitus sekä ohjaus ja sai aikoinaan kovastikin kiitosta – eikä suotta. Tarina kertoo miehestä, joka vapautuu aikamiehenä hoitolaitoksesta. Mies joutui laitokseen murhattuaan julmasti 12-vuotiaana äitinsä ja tämän rakastajattaren. Tarina on paikoitellen erittäinkin liikuttava ja koskettava. Turhaan siirappisuuteen, ylitunteellisuuteen tai saarnaamiseen elokuva ei sorru vaan se luo kauniin kuvauksen elämästä ja sen nurjasta puolesta, johon filmin päähenkilöt ovat kaikki omalta osaltaan joutuneet tutustumaan. Ystävyys yli rajojen pitää nämä henkilöt kuitenkin tiukasti yhdessä ja antaa voimia jaksamaan.

Billy Bob Thornton esittää hoitolaitoksesta vapautuvaa Karl Childrens nimistä miestä, joka on jälkeenjäänyt, mutta raa’asta menneisyydestään huolimatta erittäin sympaattinen ja lämminhenkinen persoona. Hän ystävystyy Frank Wheatley (Lucas Black) nimiseen poikaan ja koko elokuva perustuu näiden totaalisesti erilaisen, mutta silti niin samanlaisen yksilön ystävyyteen, joka kasvaa suurempiin mittapuihin asti. Karl tuntee sympatiaa nuorta poikaa kohtaan, koska hänen äitinsä Linda (Natalie Canerday) on liian kiltti ja hyväuskoinen seurustellessaan junttimaisen ja ahdasmielisen juopon, Doyle Hargravesin (Dwight Yoakam) kanssa, joka ei pahemmin tunnu arvostavan ketään. Mukaan juoneen liittyy vielä Vaughan Cunningham (John Ritter), paikallisen kaupanomistaja, joka sattuu olemaan homoseksuaali ja näin ollen koko pienen kylän juorujen ja pilkan aihe numero yksi. Tästä saadaan aikaan aidosti koskettavaa draamaa erilaisten roolihahmojen maailmankatsomusten törmätessä toisiinsa kohtalokkainkin seurauksin.

Ensimmäiseksi juoniasetelmasta tulee tietysti mieleen Forrest Gump, ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että Billy Bob Thorntonin hahmossa on samanlaisia piirteitä kuin Tom Hanksin vastaavassa, mutta yleensäkin ottaen Sling Blade on paljon karheampi ja ei-niin siloiteltu kuvaus kuin Forrest Gump. Aluksi Thorntonin esittämä Karl Childrens vaikuttaa ärsyttävältä tyypiltä kähisevine puhetapoineen, mutta leffan edetessä katsoja alkaa todella tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan kun erilaisia asioita hänen menneisyydestään paljastuu. Koko elokuvan muistettavimpiin kommenteihin kuuluu ehdottomasti Karlin ”I guess man don’t have to like women for being a good father” -tyylinen kommentti, joka kuvastaa hellyyttävällä tavalla hänen avarakatseisuuttaan ja lämminhenkisyyttään erilaisena ihmisenä erilaisten ihmisten keskuudessa. Hän on tajunnut jotain mihin harva pystyy: suvaitsemaan erilaisuutta ja elämään sopusoinnussa sen kanssa. Kuullostaa siis todella absurdilta, että hänet haukutaan elokuvan aikana moneen kertaan jälkeenjääneeksi.

Jos Forrest Gumpin tyylinen sokeroitu kuvaus ei iske tai haluat saada aiheeseen uudenlaisen näkökulman, niin voin suositella tätä lämpimästi kaikille hyvien draamojen ystäville. Täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää, että muutamissa kohtauksissa oli ihan tippa linssissä, niin hienosti oli Thornton onnistunut ohjauksessaan ja ennenkaikkea käsikirjoituksessaan. Aikamiehen ja pienen pojan väliset keskustelut huokuvat ymmärrystä ja välittämistä, joka ylittää kaikki mahdolliset rajat onnistuen siirtämään sanomansa liikuttavaan muotoon ilman, että homma vedettäisiin nyyhkyleffojen puolelle. Ajatuksia herättävä ja aidosti puhutteleva elokuva on aina iloinen yllätys kun sellainen kohdalle yllättäen sattuu – ja sellainen on Sling Blade.

Itse leffalle voin antaa 3.5, mutta Thorntonin ohjaukselle ja käsikirjoitukselle, joka onnistuu välttämään kiitettävästi aihetyypin tavallisimmat sudenkuopat on pakko antaa puolikas lisää.

nimimerkki: Acedia

Arvosteltu: 04.04.2004

Lisää luettavaa