Joskus muinoin Allekirjoittanut näki tässä käsittelyssä olevan elokuvan. Silloin mieleen jäi ainoastaan elokuvan hurjan kekseliäs nimi ja mielikuvituksellisen hoopo kuolinkohtaus. Nyt, vanhana, ilkeänä, katkerana ja liian monta elokuvaa katsoneena otin sen uudelleen katsontaan. Aika nopeasti tuli ilmille se miksi en muistanut siitä mitään muuta: mitään muuta ei ole.
James W. Robersonin ohjastelema [I]Superstition[/I] on yhdistelmä kahta kauhuleffan alagenreä. Juoni hakee jonkinlaista pyrkimystä kummitusleffaan ja kerronta on jotenkin soveliaampi slasher-leffaan. Se tarkoittaa yllättäviä, verisiä kuolinkohtauksia ja vaanivaa kuvakerrontaa. Selväksi tulee aika nopeasti se että kaksi erilaista genreä eivät tässä tapauksessa sovi yhteen. Galen Thompsonin rustaama käsikirjoitus on myös juoneltaan täysin yhdentekeviä pilkkeitä joka ei rakenna, edistä tai edes suuntaa minnekään. Se vain on erittäin löysänä rihmana pitämässä kuolinkohtauksia kasassa ja niitäkin on aivan liian vähän. Jännitystä ei muodostu ollenkaan ja kyllästyä ehtii aika monta kertaa.
Elokuvan epämääräisistä, huonosti esitellyistä persoonista ainoastaan Albert Salmen esittämä tarkastaja Sturgess jää mieleen ollen se väistämätön järjen ääni. Muita rooleja ei edes huomaa, mutta ne ovat siinä junnaamassa.
Kokonaisuus on melkoisesti ontto, mutta se erityisen hoopo kuolinkohtaus antaa hieman bonusta tylsään ja mitäänsanomattomaan tekeleeseen. Lisäksi ihan piruuttani kerron että kyseisessä naurettavassa kohtauksessa sirkkelisahan terä jatkaa pyörimistään iskeydyttyään rintakehään ja leikkaa tiensä koko ruhon läpi herkuttelevalla hitaudella. Se kuulostaa naurettavalta ja onkin sitä aika isolla tavalla.
Tässä muodossa [I]Superstition[/I] on ainoastaan tylsä ja laiska viritelmä joka ei ole kauhuleffa. Se on pelkkää mitätöntä ajanhukkaa Canalasta ja jättää tyhjän jälkimaun.
