Etelänavalla eräs tutkimusryhmä löytää jään alle hautautuneen lentävän lautasen, jonka uumenista löytyy ihmiselle vieras eliömuoto. Tutkijat kaivavat jäätyneen olennon esiin ja vievät sen tutkimusasemalle. Asemalla olento sulaa jääkimpaleesta ja lähtee pakosalle. Tästä alkaa ajojahti ihmisen ja ulkoavaruuden asukin välillä.
Valtaosa tuntee varmasti paremmin John Carpenterin ohjaaman kasariversion, mutta alkuperäinen The Thing on tämä 1950-luvun tuotos. Siinä missä Carpenterin visiossa ”se” oli visvaisiin mutaatioihin ja muodonmuutoksiin kykenevä viruksen kaltainen luikero, tässä tutkijoiden uhkana on pesunkestävä kahdella jalalla kävelevä ufomies. Kyseessä on siis aitoa oldschool-ufoilua, eikä lainkaan hassumpaa sellaista.
Tunnelma elokuvassa on kauttaaltaan hyvin onnistunut, vaikka teoksen vanhanaikaisuutta ei käy kieltäminen. Se ei kuitenkaan häiritse, kun juoni kulkee eteenpäin suhteellisen mielenkiintoisesti. Katsojaa härnätään pitämällä ”se” piilossa tarpeeksi kauan, ja tämä onkin todella onnistunut ratkaisu. Näin hommasta on saatu hippusen jännittävämpi. Vähäiset erikoistehosteet eivät petä, vaikka niiltä ikää löytyykin. Näyttelemisen taso on varsin hyvä, ja tässä ei olekaan liikaa hieman vielä vanhemmissa elokuvissa yleisesti esiintyvää teatraalisuutta. Hahmot heittävät välillä ihan hauskaakin dialogia, eikä heitä jätetä aivan persoonattomiksi pökkelöiksi.
Mainitsin avaruusolion piilossa pitämisen olleen onnistunut ratkaisu. Tämä johtuu siitä, että kun itse olio astuu näkyviin, ei pettymystä voi peittää. Mielikuvitusta olisi saatu käyttää rutkasti enemmän, onhan kyseessä avaruusolento ties kuinka kaukaisista galakseista. Olio jääkin valitettavan tönköksi Frankensteinin rip-offiksi, joka toimii paremmin pysyessään ruudun ulkopuolella. Harmittavaa, että muuten kelvollisessa teoksessa itse pääjehu laskee elokuvan uskottavuutta.
Antikliimaksisesta otuksesta huolimatta kyseessä ei suinkaan ole onneton tapaus, vaan varsin hyvin viihdyttävä vanhan ajan sci-fi-pätkä. Vanhanaikainen ja hitusen hölmö, mutta kuitenkin mielenkiintoinen katselukokemus. Henkilökohtaisesti pidän enemmän Carpenterin verisestä versiosta, mutta ei tämä vanhempi filmatisointi valovuosia sen taakse jää.
