Marvelin sarjakuvaan perustuva Daredevil on ollut hitti ympäri maailmaa, eikä mikään ihme, siinä on kaikki mitä kassamagneettiin tarvitaan, mutta se on silti paska, oli hitti tai ei.
Matt Murdock on vanhentuneen ex-nyrkkeilijä Jack Murdockin poika ja on luvannut isälleen että hän opiskelee eikä tappele. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Matt saa radioaktiivista myrkkyä silmilleen, juostessaan karkuun, kun hän on nähnyt isänsä kovistelemassa rahoja. Mattia sokeus ei kuitenkaan haittaa kun hän saa supertutkan joka käy melkein näköaistista.
Jack rupeaa jälleen nyrkkeilemään ja poika opiskelemaan. 42 vuotiaan Jackin ottelut ovat kuitenkin järjestettyjä ja seuraava matsi pitäisi hävitä, no tämä ei tule kuuloonkaan ja Jack tapetaan aivan (sokean) poikansa silmien edessä. Matt rupeaa jakamaan oikeutta: Päivisin ”rehellisenä” asianajajana ja öisin tummaan nahkapukuun pukeutuneena Daredevilinä. Sarjakuvamaisessa Hell`s Kitchenissä Daredevil ottaa rosmot kiinni ja pistää putkaan. Tämä on leffan perusidea pitkitetysti selitettynä, varsinainen juoni perustuu ihan mukavan musiikin tahdissa rytmitettyihin taisteluihin, jossa kliseiset hahmot (Tappaja napakymppi, koston katkera nainen, suuri rikollispomo) ottavat toisistaan mittaa erilaisissa paikoissa.
Daredeviliä tuli joskus pienempänä luettua ja pidin sen synkästä slummiseutu Hell`s Kitchenistä. Frank Millerin ja monien muiden taitureiden ansiosta sarjakuva oli mainio, mutta leffassa kaikki synkkyys on unohdettu, vain hieman skitsofreeninen päähenkilö Daredevil alias Matt Murdock on leffassa onnistuneen ahdistunut, vaikka Ben Affleck sen lähinnä pilaakin. Hell`s Kitchen taas on synkästä slummista muuttunut sarjakuvamaiseksi kaupungiksi tapaan; Batman & Robin.
Hahmot toimivat sarjakuvassa ihan hyvin, mutta leffassa hahmot ovat surkeita ja näyttelijät sitäkin huonompia. Ben Affleckkiä tulikin on morkattua, mutta ei sovi unohtaa Colin Farrellia tai Michael Clarke Duncania jotka eivät saa henkilöhahmoistaan mitään irti ja molemmat heebot ärsyttävät lähinnä olemuksellaan. Jennifer Garner on varmaankin porukan paras näyttelijä, mutta hänenkin hahmo on turhan alikirjoitettu. Ohjaaja Mark Steven Johnson ei onnistu ohjaamaan hyvin tappelukohtia, jotka loppuvat ennen kuin tuskin ehtivät alkaakaan. Onnetonta on myös katsoa kuinka herra yrittää vääntää tunteellista draamaa.
Speder-manin jälkeen Daredevil oli suuri pettymys. Ainoaksi plussaksi nousee ihan OK soundtrack, joka kuitenkin lisää vain leffan laskelmallisuutta eikä onnistu tuomaan tiettyä tunnelmaa kohtauksiin. Ohjaaja Mark Steven Johnson onkin luultavasti leffan suurin vika, eikä kässärissä tai näyttelijöissäkään ole potkua, siis paska leffa jota ei kannata katsoa, vaikka pitäisikin supersankarileffoista.
nimimerkki: Criiticco
