Van Damme yllättää rooleillaan positiivisesti, vaikka itse elokuva ei välttämättä olisi mitenkään viihdyttävä. Ja niin tälläkin kertaa pääsankarin rooli ei ole perinteinen virkavallan, tai militaristin edustaja toimintaelokuvissa. Tässä toisessa Van Dammen ja Tsui Harkin yhteisessä elokuvassa jatketaan hieman edellisen Double Teamin tapaan kieli poskessa hongkongilaisten tyyliin.
Hongkongissa V SIX -yhtiössä työskentelevä muotisuunnittelija Marcus Ray (Van Damme) myy piraattituotteita ja on saanut varsin kaksijakoisen maineen. Työparinaan hänellä on Tommy Hendricks (Rob Schneider), joka paljastuu piakkoin CIA-agentiksi, joka on työskennellyt hänen kanssaan usean vuoden vain siksi, että pääsisi tarkemmin käsiksi piraattitoiminnassa isompien pomojen perään. Kaikki kuitenkin kääntyy huonoon suuntaan, kun heidän emoyhtiönsä edustaja Karen Lee (Lela Rochon) saa selville kaksikon myyneen pelkkiä piraattiversioita ja piakkoin niistä löytyy nanopommeja. Niin ja venäläinen mafiakin on tarinassa mukana.
Tsui Hark on ohjannut varsin menevän toimintapätkän, jossa riittää vauhtia ja toimintaa. Kameralla on tykätty kikkailla jos erilaisempia kuvakulmia, ja toiminnalliset osuudet on tehty mukaansa tempaaviksi. Väreillä on tykätty leikkiä oikein sopivasti visuaalisuuden puolesta, mikä lähinnä ärsyttää, sillä se ei ole mitenkään kaunis näky. Budjettiin nähden tehosteet ovat melko ala-arvoisia, mutta niitä ei onneksi näytetä liian usein. Elokuvan suurin kompastuskivi on kuitenkin näytteleminen, vaikka mukaan onkin saatu Rob Schneider ja Paul Sorvino, niin kukaan heistä ei tässä teoksessa osaa näytellä vaadittavalla tasolla. Ongelma piilee lähinnä siinä, koska ohjaaja Tsui Hark on tehnyt elokuvasta liian hongkongmaisen, jossa komediasta huolta pitävä näyttelijä yleensä koheltaa oikein urakalla ja ylinäyttelee rooliaan. Tässä tapauksessa Rob Schneider ei ylinäyttele ollenkaan, vaan esiintyy varsin pökkelömäisesti, kuten Paul Sorvino, jota ei oikeastaan näy ruudulla juuri ollenkaan. Kieli poskessa tunnelma on toki läsnä, mutta kukaan ei vain osaa tuoda sitä aasialaisten tavoin esille. Van Dammen näytteleminen on tähän asti ollut varsin kaksijakoista, sillä mieheltä on nähty tähän elokuvaan mennessä muutama ihan meneviä suorituksia, mutta tässä mies vetää draamaosuuksissa aika ala-arvoisesti, vaikka yrittää pysyä teeman hengessä mukana. Tämän vuoksi käsikirjoitusta ei voi syyttää, sillä se on juuri tarkoituksellisesti sitä mitä se on.
Toimintapuoleen on sitä vastoin panostettu, sillä mukaan on saatu toimintakoreografiksi Sammo Hung. Hongkongin yksi legendoista, niin näyttelijänä, kuin ohjaajana. Siksipä toimintapuolesta voikin löytää ne muistettavimmat hetket, jossa Van Damme pääsee loistamaan kamppailutaidoillaan. Vaikka toimintapuoli onkin leikattu hieman liian nopeatempoisesti, on se silti varsin viihdyttävää ja näyttävää, kuten esimerkiksi hedelmävarastossa tai parkkihallissa kuvatut mittelöt. Kaikissa piilee hieman Jackie Chanmäinen toiminta, jossa ympäristöä käytetään hyväksi.
Toisenlaisilla näyttelijöillä tästä olisi voinut saada hieman hilpeämmän tunnelman, mutta nyt ainoaksi iloksi jää Van Damme, niin hyvässä kuin pahassa.
