Cellular on elokuva jonka pääosissa touhuaa Kim Basinger, Chris Evans, William H. Macy ja Nokian kännykkä. Kyse on kidnappaustapauksesta jossa opettajaäiti lukitaan johonkin ullakolle, josta hän saa rikotun puhelimen avulla yhteyden nuoren miehen kännykkään. Tästä alkaa sellainen pelastusralli ettei mitään rajaa. Samalla alkaa yhtäkkisen kaappauksen motiivien vyyhti selvitä.
Pläjäyksen suurin kompastuskivi on sen uskottavuus. Kännykän rooli nostetaan lapsellisen tärkeäksi. Vaikka toisessa päässä iniseekin joku täysin ventovieras nainen – linja on pidettävä auki tapahtui mitä tahansa. Höpöhöpö-asetelma kruunataan hyvinkin suoraviivaisella kerronnalla ja suhteellisen puisevalla näyttelemisellä. Näin katsojalla on märehdittävänä jälleen yksi tyhjänpäiväinen Hollywood-tuotos. Suhteellisen naivin tarinan tavoin tietenkin käydään pikaisesti läpi kaikki kännykkään ja sen käyttöön liittyvät ongelmat.
William H. Macyn tohvelisankaruus on jo itsessään tavaramerkki ja Kim Basingerkin kovasti yrittää näytellä, toista Oscarpystiä saati muita palkintoja tällaisilla esityksillä ei tle herumaan. On vain aivot off-asennossa odotettava vajaa puolitistatuntinen missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Ja tietenkin mukaan ängetään puoliväkisin räjähdyksiä ja väkinäiseltä tuntuvaa kökköhuumoria ja väkivaltaa.
Hiukan ylipitkältä Nokia 6600-mainokselta tuntuva elokuva onnistuu osittain olemaan jopa viihdyttävä. Suvantokohtia ei paljoa esinny. Kaikinpuolin on kuitenkin todettava että pläjäys ei yllä millään tasolla sukulaispläjäyksilleen kuten Phone Booth ja Speed. Väkinäisesti tuotteen ympärille rakennettu pläjäys ei kovasta yrityksestä huolimatta sieppaa katsojaa mukaansa. Elokuva joka on vahvasti aikansa tuote, jolle nolosti naureskellaan muutaman vuoden päästä. Tasapuolisuuden vuoksi voisin kokeilla joskus jotain muutakin puhelinmerkkiä.
